Anna-Leena Härkönen - Ois niin kiva ja muita kirjoituksia

 


"Kerran olin unohtanut lukita invavessan oven (tiedetään, enhän minä ole invalidi) ja ovi kiskaistiin auki. Pelästyimme molemmat, sekä minä että sisään tunkeutuja, niin paljon että huusimme suoraa huutoa toisiamme silmiin tuijottaen. Tunkeutuja paiskasi oven kiinni."

Kirjoitukset ovat ilmestyneet Apu-lehdessä vuosina 2018-2020. Otava 2021.

Anna-Leena Härkönen ei ehkä tee maailmoja mullistavaa kirjallisuutta, mutta hänen teksteihinsä on ihana hypätä aina välillä. Ois niin kiva ja muita kirjoituksia on kokoelma hänen kolumnejaan.

Härkönen kirjoittaa nasevasti ja ainakin minua hän hauskuuttaa jutuillaan. Esimerkiksi tuo yllä oleva sitaatissa mainittu tilanne naurattaa kovasti. Tilannehuumori on Härkösen vahva puoli.

Liikuttavaa antia on teksti Lakkiaiset, jossa kirjailija pohtii kipuaan poikansa kasvettua aikuiseksi. On aika jättää tietynlaiset jäähyväiset, kun poika lähtee kotoa. Hauska ja oivaltava taas on kirjoitus Puhe ylioppilaalle, jossa on kaikenlaisia elämänohjeita:

"Jos olet sitä mieltä, että intuitio on akkojen höpinää, vaihda mielipidettä. Vaisto nimittäin ei valehtele. Molopään tunnistaa siitä, että hän vaikuttaa molopäältä."

Eivät nämä tekstit kovin pitkäksi aikaa mieleen jää, mutta ei se mitään haittaa. Viihdyin hyvin. 

Kommentit

En ole lukenut kovin monta romaania Härköseltä, mutta näistä kolumneista minäkin pidän. Tilannehuumoria niissä riittää tosiaan!
Anki sanoi…
Kyllä, viihdyttävää!
Anneli A sanoi…
Tällaisia kirjoja tarvitaan. Voi lukea yhden kolumnin silloin tällöin, ei ole painetta lukea koko kirjaa kerralla.
Mai Laakso sanoi…
Tykkään tosi paljon Anna-Leena Härkösen kirjoituksista. Luen myös hänen romaaneja. Ilmeisesti näyttelijäkoulutus vaikuttaa siihen, että hänen tekstinsä on helppo työstää teattereihin ja elokuviin.
Härkösta luin kauan kauan sitten, meirän suamalainen lukupiiri alkaa taas tavata kirjastossa, kiva.
riitta k sanoi…
En ole tainnut lukea kuin yhden Härkösen kirjan. Voisin joskus kokeilla.
Anki sanoi…
Härköstä voi kyllä suositella! Häräntappoasehan on jo käytännössä klassikko. Myös esimerkiksi Heikosti positiivinen oli hieno lukukokemus itselleni.