Marianne Power - Rikkaaksi hoikaksi naimisiin - Yhden naisen yritys selvittää, onko self help -oppaista apua elämänmuutokseen

 "'En enää tiedä, kannattaako minun jatkaa projektia vai unohtaa se suosiolla. En usko sen olevan minulle hyväksi. Minulla on ollut tosi rankkaa", sanoin.

"Ehkä sen pitääkin olla rankkaa, että varmasti myös muutut. Eihän niillä kirjoilla ollut sinuun minkäänlaista vaikutusta, kun luit niitä aiemmin, vai oliko?"

"Ei ollut."

"Ja nyt niillä on."

"Joo, mutta vaikutus ei vain tunnu kovin positiiviselta."

"Ehkä sinun on tarkoitus hajota kappaleiksi, jotta voit rakentua uudelleen", hän sanoi."

Englanninkielinen alkuperäisteos Help Me - One woman's quest to find out if self-help really can change her life (2018). Suomentanut: Marika Saastamoinen. Kansi: Jenni Noponen. Gummerus 2019.

Voisi kuvitella kirjan nimen ja kannen perusteella, että tässä on sellainen hauskan hassu välipalakirja, mutta totuus on vallan toinen. Tässä luotsaudutaan niin syvälle yhden ihmisen syövereihin, että mistään välipalasta ei tosiaankaan ole kyse.

Kirjan päähenkilö Marianne päättää muuttaa elämänsä ja aloittaa projektin. Hänen tarkoituksensa on testata käytännössä erilaisia self help -oppaita ja selvittää, voiko niissä tosiaan piillä jotain viisautta. Luvassa on niin itsensä altistamista omille peloille, kuten nakumallina patsastelua, raha-asioiden luotaamista, hylkäysterapiaa kuin ihan kulttimeininkiäkin. 

Olen itse lukenut aika monta self help -teosta ja tuonut niitä tänne blogiinkin. Huomaan kuitenkin helpotuksekseni, että valitsemani teokset ovat olleet varsin järkeviä. Useimmiten ne ovat ainakin jollain tavalla myös perustuneet tieteeseen. Osa on tosi järeää kamaa, kuten Elaine Aronin erityisherkkyysoppaat ja Brené Brownin haavoittuvaisuuskirjat (hän on muuten testattavana tässä kirjassa). Syömishäiriöistä on myös tullut luettua aika paljon ja niin edelleen. Mihinkään "näin tulet rikkaaksi"-juttuihin en ole koskaan uskonut enkä niitä lukenut. Ja tämän kirjan luettuani tuumaan, että parempi niin!

Mariannen tie on kivinen ja raju. Olennainen syy sille on nähdäkseni se, että hän ei osaa luottaa omaan itseensä, vaan heittäytyy aivan täysillä jonkun gurun ohjattavaksi. Ja todellakaan kaikki hänen lukemansa teokset eivät ole järkeviä. Lopulta seuraa etääntyminen rakkaista ihmisistä ja raju hermoromahdus. 

Kuitenkin jossain vaiheessa meno alkaa rauhoittua ja oppaatkin ovat jo fiksumpia. Loppusanoissaan kirjoittaja toteaa, että hän loppujen lopuksi oppi paljon, vaikka kävikin hyvin syvällä. Hän ei tullut rikkaaksi, hoikaksi eikä päätynyt naimisiinkaan, mutta oppi armollisuutta itseään kohtaan ja koki melkoisia seikkailuja. Tämä kirja on luokiteltu romaaniksi, sillä esimerkiksi henkilöitä on muutettu kirjaan heidän yksityisyytensä suojaksi. Kirjoittaja on kuitenkin aivan oikeasti tehnyt kaiken, mitä hän kirjassa kuvaa.

Sanottakoon siis lopuksi, että kohtuus kaikessa. Tällainen jatkuva epämukavuusalueella hengailu ei ole tervettä. Ihminen tarvitsee myös ennen kaikkea turvaa, ja sitä Mariannella ei juuri koheltaessaan ole. Olen vieläkin hämmentynyt, miten eläydyin hänen matkaansa ja miten vaikeaa tämän kirjan lukeminen siksi välillä oli. Älkäämme siis tuomitko kirjoja kannen tai edes nimen perusteella!