Mila Teräs - Amiraali

 "Se, ettei mua nähdä täällä, haluta edes katsoa, on kaikkein raivostuttavinta. Sekään ei kuitenkaan voi sammuttaa sitä, mikä mussa palaa kirkkaimpana."

Otava 2020.

Amiraali kertoo Niilosta, joka ei koe olevansa sen kummemmin poika kuin tyttökään. Hän kipuilee pienellä paikkakunnalla ja kerää rohkeutta olla oma itsensä. Hän on kasvanut ukin ja mummon kasvattamana, ja sukupolvien väliset erot kolisevat välillä yhteen.

Mielestäni kirja on hyvä kuvaus siitä, mitä on olla vähän erilainen nuori juuri tässä ajassa. Nykyään näistä asioista onneksi puhutaan enemmän kuin ennen ja asioille on enemmän sanoja. Kirjassa ei harrasteta mitään termikikkailua, vaan kuvataan luontevasti nuoren ihmisen kasvua omaksi itsekseen. Kun on sielultaan rajaton, mihin tarkkoja termejä oikeastaan tarvitaankaan?

Asuminen pikkupaikkakunnalla herättää väistämättä muistoja, samoin Niilon kokema koulukiusaaminen. Meilläkin kaikki vähänkin erilaiset saivat tuntea kaiken nahoissaan, nekin jotka olivat vain ihan vähäsen erilaisia. Näitä asioita oli jokseenkin tuskallista muistaa ja muistella lukiessa.

Kirjaan nivoutuu myös luontevasti syrjäytymisen ja ilmastonmuutoksen teemat. Niilon kaveri Hermanni on tuuliajolla elämässään ja hämmentynyt. Nykytermein häntä voisi kuvata syrjäytyneeksi tai syrjäytymisvaarassa olevaksi. Onneksi myös Hermanni alkaa löytää vähitellen omaa väylää taiteensa kautta. Kaikista kirjan henkilöistä Hermanni oli oma suosikkini.

Ilmastonmuutos ja luonnonsuojelu ovat Niilolle ja hänen kavereilleen tärkeitä. He järjestävät kirjan lopussa menestyksekkään tempauksen alueen harvinaisten eläinten puolesta. Tempaukseen kuuluu myös muotinäytös, jossa Niilo saa vihdoin näyttäytyä sellaisena kuin hän kokee olevansa. 

Todella hieno kirja! Tuntuu, että nyt ymmärrän näitä aiheita vähän paremmin. Kirja on mukavan ilmavasti taitettu ja siinä on joukossa Niilon runoja ja tekstiviestejä ystävälleen Maralle. Tätä voisikin siis suositella myös sellaiselle nuorelle, joka ei lue niin paljon. Kirja on myös aika lyhyt, joten onnistumisen kokemus lukemisen äärellä olisi helpompi saavuttaa.

Kommentit

Mai Laakso sanoi…
Kuulostaa tärkeältä aihepiiriltään.
Anki sanoi…
Kyllä, sitä tämä todella on. Ja hyvin kirjoitettu kirja!
Celestine sanoi…
Tämän kieli oli kyllä kaunista. Arvostin myös sitä, että Niilo ei loppujen lopuksi pakota itseään mihinkään lokeroon, se on arvokas viesti varsinkin nuortenkirjallisuudessa! Sivuhahmot tosin jäivät minusta kyllä melkoisen ohuiksi.
Anki sanoi…
No joo, ei heillä ihan hirveästi lihaa luiden ympärillä kyllä ollut. Mutta Hermanni sulatti sydämeni siitä huolimatta. :)
Elegia sanoi…
Tässä on paljon kiinnostavia aiheita, myös tuo pienellä paikkakunnalla varttuminen, josta minulla ei ole kokemusta. Koulukiusaamisesta sen sijaan on ja mietin, että onneksi niihin aikoihin ei ollut nettiä: en tiedä, miten olisi jaksanut jos kiusaaminen olisi jatkunut myös siellä. Hirvittää ajatella nykypäivän lapsia, jotka joutuvat kiusatuiksi sekä koulussa että somessa.
Anki sanoi…
Niinpä! Minäkin säästyin aikanaan nettikiusaamiselta, vaikka netti jo silloin oli käytössä. Minun kokemani kiusaaminen oli paljon ulossulkemista.
Suosittelen tätä kirjaa, se on myös nopealukuinen.
Anneli A sanoi…
On varmasti kiinnostava kirja. Aihe on tärkeä. Itse olen lukenut Teräkselta vain yhden kirjan: Jäljet - romaani Helene Schjerfbeckistä. Pidin tästä paljon.
Anki sanoi…
Enpä tiennyt että hän on sellaistakin kirjoittanut!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI