Taina Latvala - Torinon enkeli

 "En voisi ikinä antaa itselleni anteeksi, ellen edes yrittäisi etsiä tyttöä."

Kannen suunnittelu: Emma Virtasalo. Kannen kuvat: AdobeStockPhoto.com / Mirko Macari ja Teodor Lazarev. Otava 2021.

Torinon enkeli on ensikosketukseni Latvalan tuotantoon, mutta ei varmasti viimeinen kirja. Tässä romaanissa kovasti Latvalaa muistuttava varhaiskeski-ikäinen kirjailija on juuri eronnut pitkästä parisuhteesta. Hän matkustaa kirjailijaresidenssiin Torinoon selvittääkseen ajatuksiaan. Suurin ajatus on se, pitäisikö hänestä tulla äiti vai ei. Pian saavuttuaan hän kohtaa erikoisen pienen tytön, josta hän aluksi vastentahtoisesti alkaa pitää huolta.

Torinon enkeli on mukavasti taitettu ja koostettu, niin että sitä on todella helppo lukea. Varsinainen tarina kulkee kahdessa aikatasossa, Torinossa nykyajassa ja menneisyydessä puolison kanssa. Välissä on kirjailijaresidenssissä vierailleiden kirjoituksia vieraskirjassa, otteita Lorenzo Moravian teoksesta Hyvän ja pahan voiman kaupunki sekä pätkiä Uudesta Testamentista. Voi kuulostaa vähän sillisalaatilta, mutta kirjan rakenne tuntui lukiessa ilmavalta ja tarkoituksenmukaiselta.

Kirjan päähenkilö muistutti jossain määrin romaanin Paperilla toinen päähenkilöä, joka niin ikään ongelmoi elämäänsä ja lisääntymistä. Kuitenkin Latvalan päähenkilö on jotenkin kypsempi, täyteläisemmin rakennettu. Suhtautumiseni häneen oli jotenkin kaksijakoinen: toisaalta ymmärsin, toisaalta vähän ärsyynnyin. On yhtä aikaa helpottavaa ja vähän kauhistuttavaa lukea itseä vanhemmista ihmisistä, jotka ovat ihan eksyksissä. 

Tämä taisi myös olla ensimmäinen kerta, kun luin erityisherkän päähenkilön tarinaa. Erityisherkkyys näkyy vähän kaikessa, niin kuin se oikeassa elämässäkin tekee. Päähenkilöllä on terävät aistit ja syviä pohdintoja elämästä. Hänen on vaikea tehdä päätöksiä kaikilta pohdinnoiltaan. Hänen elämänsä muut ihmiset tuntuvat vain hyppelehtivän eteenpäin elämässään sen kummemmin miettimättä. Tuttua.

Pidin kirjan tunnelmasta, jossa on jotakin kovin pahaenteistä. Torino on ilmeisesti oikeastikin tunnettu aika mystisenä kaupunkina, joten se sopi miljööksi hyvin. Joitain kirjallisia viittauksia löytyy, kuten Stephen King ja Knausgård. Hauskasti Latvala on kirjoittanut itsensä mukaan kirjaan, muttei suinkaan päähenkilöksi vaan sivuun.

Kenelle tätä sitten suosittelisi? Miksei kelle hyvänsä hyvän tarinan ystävälle. Erityisesti ehkä niille, joille lasten saaminen on ajatuksissa tavalla tai toisella. Kolmekymppisille, jotka pohtivat elämänsä suuntaa.