Inkeriläisyydestä: Se tapahtui meille

"Jokainen ihminen tarvitsee juuret ja selkeän kuvan siitä, mistä on tullut ja mihin. Oman sukumme vaiheisiin perehtyminen on viimeistään osoittanut, että inkerinsuomalaisten kipeän historian säilyttäminen ja eteenpäin välittäminen on liian raskasta sen kokeneiden perheiden yksin tehtäväksi."

Epäilyttäväksi leimaaminen, pakkoleirit, pakkotyö, suoranainen orjuus, pakkosiirrot, omien juurten menettäminen. Inkeriläisyyden historialla on kipeä tausta, ja syyllinen on Neuvostoliitto ja kommunismi. 

Lea ja Santeri Pakkanen ovat isä ja tytär, jotka ovat päättäneet tutustua oman sukunsa vaiheisiin. He ovat inkeriläisiä paluumuuttajia. Mukana Venäjän-matkoilla on Meeri Koutaniemi dokumentoimassa vaiheita. Tästä kaikesta syntyi kirja Se tapahtui meille - Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen (Gummerus 2020).

Kuten useimmat suomalaiset, minäkään en tiennyt inkeriläisistä paljoa. Ties mistä syystä heistä ja heidän historiastaan ei juuri kouluissamme kerrota. Tämä kirja on erinomainen tietoteos inkeriläisten eri vaiheista. He ovat asuneet nykyisen Venäjän alueella jo vuosisatoja. Neuvostoliitossa asui myös muita suomensukuisia ihmisiä, osa muun muassa suomalaisia punaloikkareita, kanadansuomalaisia ja monia muita. Stalinin hirmuhallinto johti järkyttäviin seurauksiin näiden ihmisten keskuudessa.

Kirjaa lukiessa elin varsinkin Lean vaiheissa täysillä mukana. Santeri on enemmän kotonaan identiteetissään, hän toimi vielä Neuvostoliitossa asuessaan monissa inkeriläislehdissä ja -järjestöissä. Lealle taas inkeriläisyys on kipeä ja selvittelemätön asia. Koulussa helposti haukuttiin ryssäksi eivätkä suomalaiset tuntuneet ymmärtävän saati hyväksyvän, että inkeriläisetkin ovat suomalaisia. Lean kirjoittaminen on tunnevetoisempaa, jolloin siihen oli helpompi samastua. Santeri kirjoittaa enemmän toteavasti, vaikka kyllä hänkin kirjoittaa välillä omista tuntemuksistaan.

Minua kiehtoo tällä hetkellä sukujuurten selvitys ja siinäkin tämä teos oli perusteellinen. Tulin hyvin iloiseksi, kun selvitystyö tuotti tulosta ja perhe sai lisää tietoa sukunsa vaiheista. Toivon todella, että Lea pääsee täysin sinuiksi oman taustansa kanssa ja on ylpeä juuristaan.