Leppoisaa menoa Botswanassa (Mma Ramotswe tutkii 5)

 "Jos perinnöllinen hallitsija tai vaaleilla valittu presidentti ei ollut herrasmies, se näkyi hänen jokaisesta teostaan. Jos taas maalla oli hallitsija, joka oli herrasmies, maan asiat tosiaan olivat hyvin. Ja Botswanaa oli siinä suhteessa onnistanut, koska kaikki sen kolme presidenttiä olivat olleet hyviä miehiä, herrasmiehiä, käytökseltään vaatimattomia niin kuin herrasmiehen piti olla. Jonakin päivänä naisestakin voisi ehkä tulla presidentti, ja Mma Ramotswen mielestä se olisi vielä parempi, tietysti sillä edellytyksellä, että kyseinen nainen olisi asiaakuuluvan vaatimaton ja harkitsevainen. Kaikki naiset eivät suinkaan olleet sellaisia, Mma Ramotswe mietti; muutamissa päinvastoin pisti silmään juuri kyseisten ominaisuuksien puute."

Mma Ramotswe on ihana! Ja tämä koko kirja maailmoineen on ihana! Hurraa, mitä hyvän mielen lukemista!

Kyseessä on Alexander McCall Smithin kirja Elämän kirkas keskipäivä, viides osa sarjassa Mma Ramotswe tutkii. Mma Ramotswe on yksityisetsivä, ja hänellä on oma toimisto. Hänellä on siellä apunaan Mma Makutski, teräväpäinen sihteeri, joka on ylennetty apulaisetsiväksi. Mma Ramotswella on myös sulhanen, J. L. B. Matekoni, sydämellinen mekaanikko.

Mma Ramotswe saa toimeksiannon rikkaalta naiselta: hänen pitää selvittää neljän kosijan taustat, koska nainen pelkää kaikkien olevan vain hänen rahojensa perässä. Mma Ramotswe tarttuu toimeen ja saa samalla huomata jotain ihmisluonnosta, niin tutkimuksen aikana kuin sen päätyttyäkin. 

Kirjan ihanuus syntyy sen maailmasta, jossa kaikki on kuten pitääkin. Elämä on enimmäkseen leppoista, juodaan rooibos-teetä, juoruillaan hyväntahtoisesti ihmisistä ja tehdään välillä töitä. Parasta kirjassa ovat persoonat: komenteleva Mma Potokwani, lempeä J. L. B. Matekoni, terävä Mma Makutski sekä viisas ja jalat maassa oleva Mma Ramotswe. He ovat kerta kaikkiaan hyviä, rehellisiä ihmisiä. Miten hienoa lukea välillä sellaisistakin! Iso osa kirjallisuudesta tuntuu kuvaavan hyvin matalamielisiä ihmisiä.

Nämä kirjat ovat ehdottomasti sellaista lohtulukemista, josta saa turvaa. Jos on lukenut liian jännittävän dekkarin, kauhua tai jotakin inhorealistista, on Mma Ramotswe valmiina apuun. Näissä kirjoissa selvitetään periaatteessa ikäviä asioita, mutta kaikki on hyvin turvallista. Ihmisillä on murheensa, mutta he saavat ne kyllä selvitettyä, usein vielä mukavien ihmisten avustuksella. 

Tartu siis kirjaan, kun sinulla on paha mieli tai maailma murjoo. Aina on kupillinen rooibos-teetä odottamassa!

Kommentit

Olen kerran lukenut yhden kirjan tästä sarjasta. En tiedä miksi ei ole tullut jatkettua näiden parissa, koska se oli tosiaan ihanaa ja leppoisaa luettavaa, rentoa menoa. Ehkä pitäisikin palata asiaan!

Toki olisi kiva kun kirjoittaja olisi itse botswanalainen eikä eurooppalainen. Mutta sama homma on toki samalla tavalla ihanassa kirjassa Kigalin kakkukauppa. Siitäkin pidin, mutta senkin kirjoittaja on valkoinen.
Elegia sanoi…
Minun on jo pitkään pitänyt lukea ainakin tämän sarjan ensimmäinen kirja, koska olen kuullut niin paljon hyvää tästä sarjasta. Silti lukeminen on jäänyt. Ei ole muka tullut sopivaa hetkeä. Tällaiselle lempeämmälle kirjallisuudelle olisi kyllä tilaus omassakin lukemistossa, koska melko ankeissa merkeissä yleensä mennään lukemissani kirjoissa.
Takkutukka sanoi…
"Elämän kirkas keskipäivä" todella valkenee Mma Ramotswen letkeässä vaan ei missään nimissä mitäänsanomattomassa seurassa. Tämän kaltaiselle, hyvänmielen- ja tuulen, värikkäälle kirjallisuudelle on ammottava aukko, jota McCall Smith taitavasti osaltaan paikkaa:)
Anki sanoi…
Kirjarikas elämäni: Minusta kirjailijan taustalla ei oikeastaan ole väliä, varsinkin kun McCall Smith on asunut ja ilmeisesti syntynytkin Afrikassa. Hänellä siis on ensikäden tietoa kulttuurista.

Elegia: Juu, tällainen tasapainottaa hyvin rujompaa lukemista.

Takkutukka: Kyllä, tällaista kirjallisuutta todella tarvitaan!
Mä en vieläkään tiedä mitä lukisin Helmet-haasteen kohtaan jossa tapahtumien tulee sijoittua Afrikkaan, mutta tämän sarjan eka osa on ehdolla, ellen päädy johonkin vakavampaan 😊
Anki sanoi…
Tälle kyllä vahva suositus! Aika moni Afrikkaan sijoittuva kirja on melko rankka.
Oi tämä kuulostaa juuri minulle sopivalta cozy crimelta mielenkiintoisessa miljöössä! Viime aikoina on vähän lukujumi vaivannut, mutta ehkä leppoisan mma Ramotswen saattelemana se saataisiin aukaistua. Kiitos siis vinkistä :)
Anki sanoi…
Ole hyvä! Tällä saattaisi kyllä lukujumi aueta. :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI