torstai 28. heinäkuuta 2022

Vendela (Kaari Utrio 80 v. -haaste)

"Herman Winholtin hahmo vainosi Vendela Dalhusia silloinkin, kun hän käpertyi ritari Hartmanin suojaisaan syliin. Vendela oli vuosien aikana yrittänyt ratkaista Herman Winholtin arvoitusta. Oliko Herman Winholtin pahuus Vendela Dalhusin, huonon vaimon, syytä? Mutta Herman Winholt oli tehnyt kauheita tekoja jo ennen kuin tunsi Vendelan. Hän oli itse hakeutunut merirosvoksi Arnick Dalhusin palvelukseen, vaikka olisi voinut menestyä kunniallisena palkkasoturina maassa, jossa miekalle oli aina työtä."

Kaari Utrion kirja Vendela (Otava 1989/Suomalainen kirjakerho) kertoo kainosta neidosta, joka on jalosukuinen mutta köyhä. Vendela Dalhus on tätinsä opilla valmis parantaja, ja hänet aiotaan naittaa vanhalle Göbelinus Holstille, Turun porvarille. Se on Vendelalle suuri tilaisuus, sillä hänellä ei ole myötäjäisiä. Käy kuitenkin niin, että Holst yrittää maata Vendelan jo ennen häitä ja Vendela kumauttaa hänet tajuttomaksi. Ei Vendela muutenkaan rakasta miestä, hänen sydämensä on vienyt jalosukuinen ritari Hartman. Ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta Vendelan taustoilla päästä armollisen ritarin vaimoksi. Turun porvarin halvauttaminen on kuitenkin vasta alkusoittoa Vendelaa odottaville tapahtumille keskiajan valtakunnassa, jossa naisella ei ole asioissa sanan sijaa.

Olen joskus reilusti nuorempana lukenut Utriolta romaanin Haukka, minun rakkaani. Muistan pitäneeni siitä. Muistikuvani ovat hyvin hatarat, mutta ainakin tuntuu siltä, että Vendela on paljon hurjempi kirja. Vendela on sukupuolensa ja köyhän taustansa vuoksi melkoinen heittopussi. Keskiaikana naiselle on hyvin tärkeää päästä kunniallisesti naimisiin ja totella sokeasti aviomiestään, oli tämä sitten millainen tahansa. Kuitenkin nöyrä Vendela osaa olla tarvittaessa myös päättäväinen.

Täytyy sanoa, etten muistanut Utrion tyylin olevan näin harlekiinimainen rakkauskuvauksissaan. Historiallinen kuvaus on timanttista, onhan Utrio keskiajan asiantuntija. Sujuvasti tätä kirjaa luki, mutta hieman tuli huvittunut olo ritari Hartmanin lemmiskelystä. 

Itseäni kyllä kiinnosti itse Vendelan tarina, mutta huomioni kiinnittyi ennen kaikkea Utrion tapakuvaukseen. Sitä on tarinan lomassa varsin runsaasti. Hurjaa on keskiaikainen meno ollut. Tappelut ovat arkipäiväisiä, samoin muukin väkivalta. Jos vaimo on tottelematon, aviomies saa laillisesti tappaa hänet. Ja niin edelleen. Kuitenkin varsin mielenkiintoista!

Mielenkiintoista oli myös ajan ihmisten uskonnollisuus. Toki kaikki valtaapitävät eivät todellisuudessa ole kirjassa hurskaita, päinvastoin. Vendela kuitenkin pelkää kuolemattoman sielunsa puolesta joka käänteessä, mikä oli ehkä jopa vähän häiritsevääkin. Kautta linjan Vendela on vähän turhan hyveellinen päähenkilö, hänestä puuttuu rosoa. Toisaalta harvoin kirjoissa kuvataan näin uskonnollisia ja hurskaita ihmisiä. Jäikin vähän kaksijakoinen tunne Vendelasta.

Sujuvaa luettavaa joka tapauksessa. Ei kuitenkaan varsinaisesti tullut kipinää lukea enempää Utrion romaaneja. Sivuhuomiona: kirjan kansi on jopa aikaansa nähden pöyristyttävän mauton!

Tämä postaus on osa Kirjasähkökäyrä-blogin haastetta, jossa luetaan Kaari Utrion kirjoja hänen 80-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi.

6 kommenttia:

Mai Laakso kirjoitti...

Onnittelut Kaari Utriolle :)
Tykkäsin Vendelasta tosi paljon, jonka olen lukenut blogiaikana.
Minusta hänessä oli rosoa, kun tosiaan kumautti tajuttomaksi kosijansa, joka yritti raiskata hänet.
Lukemassani kirjassa oli jo uudenaikaiset kannet, jossa on elävä ihminen. Tuo kansikuva vanhemmassa kirjassa kuvaa sitä aikakautta, milloin kirja ilmestyi ensimmäisen kerran. Kansikuva on taiteilija Matti Kodan tekemä.
Kiitos kun osallistuit haasteeseen.

Margit kirjoitti...

Olen lukenut Vendelan silloin, kun se ilmestyi, mutta enpä muista siitä juuri mitään. Utrion romaanit sijoittuvat usein keskiaikaan ja lisäävät tietämystä siitä.

riitta k kirjoitti...

Aika hurjalta kuulostaa, mutta toisaalta aikasten meluisaa elämä varmaan tuolloin olikin. En nyt muista vuosisataa, mutta Suomessakin piti usein käräjät lopettaa kesken, kun väki äityi sahtipäissään nujakoimaan.

Haavikon elämäkerrassa Utrio itsekin moitti romaaniensa kansia ja nimiäkin. Ehkä oli niin, että kustantaja päätti eikä kirjailijalla ollut sananvaltaa. Onneksi uusien painosten kannet ovat parempia.

Anki kirjoitti...

Mai: Haaste oli oikein kiva :)

Margit: Keskiaika on hyvin kiinnostava aikakausi.

Riitta: Kyllä, elämä entisaikaan on ollut varsin hurjaa ja yhteiskuntajärjestyskin aika vaakalaudalla usein.

Ilmeisesti tosiaan kustantaja päätti näistä asioista. Uudet kannet ovat paljon parempia. Tosin joissain uusissa historiallisissa romaaneissakin on omituisen modernisti meikattu ja puettu nainen kannessa.

Salla kirjoitti...

Voih, mitä murskakritiikkiä Vendelan kannelle! Minun luku-urani Utrion tuotannon parissa on alkanut tästä kirjasta, jonka luin 12-vuotiaana. Silloin tämä oli tajuntaa räjäyttävä elämys. Edelleen hellin Vendelaa eräänä oman elämäni tärkeimmisät lukumuistoista. Vaalin myös alkuperäiskantista Vendelaa kirjahyllyni aarteena. :)

Anki kirjoitti...

Makujahan on monia :) Minua tämä ei nyt oikein sytyttänyt kantensa puolesta. :D