Äänet (Beatrice Kaspary -sarja 3)

 "Niinpä hän nousi kyykkyyn, kannoilleen, ja veti syvään henkeä. Hänen huutonsa oli ensin ohutta uikutusta, sitten mylvintää ja lopulta karjumista. Hän huusi kunnes keuhkot tyhjenivät ja mustat pilkut alkoivat tanssia silmissä."

Ursula Poznanskin dekkari Äänet (Atena 2016, suomentanut Anne Mäkelä) sijoittuu psykiatriselle osastolle. Tohtori on murhattu osastolle ja kaikki ovat epäilyksen alaisia. Rikostutkija Beatrice koettaa tasapainoilla työn ja lastensa välillä. Sekä sietämättömän ex-miehen kanssa. Lisäksi on vielä orastava suhde kollegan Florinin kanssa. Murhia tulee vielä lisää ja Beatrice koettaa samalla luoda yhteyttä puhumattomaan potilaaseen, hirveän menneisyyden omaavaan Jasminiin. 

Viihdyttävä romaani, joskin aika epäuskottava. Jasminin viestintä sillä tavalla miten hän sen teki tuskin olisi mahdollista. En nyt paljasta tässä sitä tapaa, koska se ei heti kirjan aloitettua selviä. Toisaalta, dekkareissa on lähes aina epäuskottavia käänteitä.

Pidin Beatricesta. Hän on inhimillinen hahmo. Tekee työnsä pieteetillä, mutta on yksityiselämässään aika avuton. Riitaisa suhde ex-mieheen varjostaa hänen haluaan sitoutua Floriniin. Lisäksi Florin on ns. paremmista piireistä, joihin Beatrice ei koe sopivansa.

Lääkärit olivat kaikki aika epämiellyttäviä tapauksia. Ylimielisiä ja osa vähän omituisiakin. Jälkisanoissa Poznanski toteaakin, että kenenkään ei pidä luulla hänen kuvanneen oikeita ihmisiä. Myös rikostutkintatiimissä on melko kiintoisia persoonia. 

Tämä teos oli ihan sattumanvarainen löytö kirjaston hyllystä. Kuvittelin ottaneeni ykkösosan, mutta tämä onkin kolmas. Ilmankos lukija heitettiin hahmojen yksityiselämään paljoa selittelemättä. Ei se toisaalta juurikaan haitannut.

Mukava pala dekkarinnälkäisille. Voisin kuvitella lukevani muitakin kirjailijan teoksia.