tiistai 16. elokuuta 2022

Eevan tyttäret

 "Naisvihalla oli vankat juuret antiikin kulttuureissa. Kreikkalainen ja roomalainen näytelmä ja runo suorastaan elävät ruoskimalla ja pilkkaamalla naista. Kukaan ei säästy: portto on aina ahne, vaimo on aina äksy. Vaimon ja avioliiton ivaaminen oli huvinäytelmien pysyvä teema. Sen on täytynyt saavuttaa huomattavaa vastakaikua katsojissa, sillä antiikin aikana ei tehty taidetta taiteen vuoksi vaan yleisölle."

Kaari Utrion suurteos Eevan tyttäret - naisen, lapsen ja perheen historia (Tammi 1984) kertoo alaotsikkonsa mukaisesti lapsen ja naisen historiasta. Syvään juurtunut naisviha ja naisten halveksunta siivittävät historian havinaa. Naisvihassa kunnostautuivat erityisesti kirkonmiehet. Kristinuskon leviäminen Euroopassa tarkoitti naiselle yhä tukalampia oloja.

Opin paljon uutta tästä kirjasta. Esimerkiksi sen, miten järkyttävällä tavalla myös lapsia kohdeltiin. Heitä saatettiin tappaa keskiajalla noin vain, sillä nälkä ja köyhyys ei sallinut enempää syöviä suita. Juuri köyhyys näyttelee suurta osaa ihmisten pahoinvoinnissa. Lapsia pidettiin jopa kummajaisina, puoleksi eläiminä jotka piiskan ja henkisen nujertamisen avulla tuli kasvattaa nöyriksi ihmisiksi.

Naisvihan ehkä rajuin ilmentymä olivat polttoroviot ja noitavainot. Järkyttävä määrä lapsenpäästäjiä ja parantajia kohtasi kohtalonsa roviolla. Samalla menetettiin sitäkin vähää lääketieteellistä osaamista mitä siihen mennessä oli opittu. 

Nainen oli aina jonkin holhokki. Isän ja aviomiehen valta oli rajaton. Lapsilla ei myöskään ollut sanan sijaa avioliiton solmimisessa, vaan vanhemmat päättivät tulevan puolison. Aviopuolisoilla ei myöskään ollut juuri mitään yhteistä, olihan heidät kasvatettu aivan eri tavalla. Nainen hoiti kodin, tosin hyvin köyhissä perheissä naisenkin oli käytännössä osallistuttava jollain tavalla tienaamiseen.

Kirja on hyvin vaikuttava, joskin Utrion tapa ottaa kirjoittamiseensa kantaa hieman häiritsi. Kyseessä ei siten ole täysiverinen tieteellinen katsaus, vaan populaaritietokirja. 

Kaiken kaikkiaan melkoinen matka historian havinassa! Todellakin suositus.

8 kommenttia:

Takkutukka kirjoitti...

Kaikkinensa antoisa ja mielenkiintoinen teos, joka kuten toteat, olisi ollut vielä astetta napakampi ilman kirjailijan omia kannanottoja.

Kaikeksi onneksi paljon on virrannut vettä sitten noiden aikojen, mitä lasten ja naisten asemaan tulee ja nähtäväksi jää, toteutuuko sukupuolten välinen tasa-arvo täysin konsanaan ja osoittautuisiko se tarpeelliseksi ollen radikaalimpi muutos tähän päivään Suomeen verrattuna, monessa muussa maassa olisi kyllä kirjailmellisesti kirveelle runsaasti urakkatöitä...

riitta k kirjoitti...

Voisin aloittaa kirveen heiluttamisen vaikka Afganista! Jospa saisin luettua tämän ensi talvena uudemman kerran.

Margit kirjoitti...

Siitä on kauan, kun luin Eevan tyttäret, mutta muistan yllättyneeni ja vaikuttuneeni.

Jokke kirjoitti...

Luin tämän ennen blogiaikaa. Vaikuttava teos.

Hanneles bokparadis kirjoitti...

Mielenkiintoinen historian kirja, mulla tuo ruattiks ja suameks, löytys kirjaston hyllyltä kun vanhoja pois.

Mai Laakso kirjoitti...

Tämä pitää lukea jossakin vaiheessa. Tykkään viihteestä ja uskon tykkääväni tämän kirjan populaaritieteestä. Utriolla on kuitenkin vankka historiallinen ote tuotantoonsa.

Mari / Mrs Karlsson lukee kirjoitti...

Tämä kirja on ollut lukulistallani noin about ilmestymisvuodestaan lähtien. Nolottaa, etten ole vieläkään saanut aikaiseksi lukea sitä 😟 Muistan kun kirja ilmestyi ja miten siitä puhuttiin joka puolella, olin itse silloin lukioikäinen.

Anki kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista! Todella suosittelen tarttumaan, hieno tietopaketti.