Vihkilumen talo

-

 "Minne pisarat katoavat?

Sadevesi ottaa kiviltä nimet

en tahdo muistaa

kuinka aamulla nousta sängystä."

Silja Kejosen runoteos Vihkilumen talo (Otava 2017) on viehättävä. Sen tyyli muistuttaa vähän Kristiina Wallinia, mutta on kuitenkin omaääninen. 

Runonpuhuja vaikuttaa olevan jotenkin irti ajasta ja eksyksissä. Lauseet katkeilevat, kaipuu on läsnä. Välillä runoissa vilahtaa kuollut äiti. Välillä runonpuhuja puhuttelee sinua, tulkitsin että kyseessä on rakastettu.

Kaunis teos! Tosin en osaa sanoa, jääkö se miten hyvin mieleen, mutta kannatti kyllä lukea.

"Missä paikannimet tuottavat näin paljon usvaa

nainen haluaa matkustaa kukkaan

puhkeavien kanssa."

Kommentit

Hanneles bokparadis sanoi…
niin, syvästi nukutaan kun ei muista minne suntaan jalat lasketaan
7. elokuuta 2022 klo 19.52
Kirjarikas elämäni sanoi…
Kuulostaa hyvältä. Näihinkin runoihin voisi tutustua.
8. elokuuta 2022 klo 10.10
Tuulevin lukublogi sanoi…
Runoja tulee luettua ihan liian vähän ja harvoin enkä oikein ymmärrä miksi. Tämä kuulostaa oikein viehättävältä.
8. elokuuta 2022 klo 16.25
Anki sanoi…
Hannele: Kyllä!

Kirjarikas elämäni: Kannattaa tutustua!

Tuulevi: Tämä tosiaan oli viehättävä!
8. elokuuta 2022 klo 19.24
Tuulia / Lukutuulia sanoi…
Luen ihan liian vähän runoja! Tämä vaikuttaa aiheensa puolesta kiinnostavalta.
8. elokuuta 2022 klo 19.27
Jonna sanoi…
Kuulostaa tosi hyvältä. Tavoitteenani on lukea tänä vuonna aiempaa enemmän runoja, joten tämä voisi olla hyvä lisä valikoimaani.
9. elokuuta 2022 klo 11.45
Anki sanoi…
Runoja kannattaa lukea! Tämä oli varsin hyvä kokoelma.
9. elokuuta 2022 klo 15.35
Amma sanoi…
Runoteokset ovat ihania! Pitkään meni, etten oikein osannut niitä lukea, mutta nyttemmin olen oppinut lukemaan ne sellaisenaan, liikaa analysoimatta, ja ottamaan niistä sen mukaan, mitä kullakin hetkellä mukaan tarttuu. Tämäkin vaikuttaa sellaiselta teokselta, arvo voi olla myös pelkästään tässä hetkessä, vaikka mieleen ei niin paljon jäisikään :)
14. elokuuta 2022 klo 15.58
Viivi Koo / Kirjailuja sanoi…
Kiitos muistutuksesta, että runoja kannattaa lukea! Taidanpa etsiä tämän käsiini, voisi olla oiva hyppy takaisin runojen maailmaan.
14. elokuuta 2022 klo 16.13
Minna sanoi…
Mielenkiintoista, kuvataiteilija joka on laajentanut runouteen. Jotenkin kuva mieleen nouseekin, varsinkin tuosta jälkimmäisestä nostostasi.

Mahtaako olla runoilija Pekka K:n tytär? Tähän en ihan heti netistä vastausta löytänyt.

Minna /KBC
14. elokuuta 2022 klo 21.32
Anki sanoi…
En kyllä tiedä yhtään. Oli kyllä hyvä kokoelma!
14. elokuuta 2022 klo 21.47
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

-
Kuva
 "Se, ettei mua nähdä täällä, haluta edes katsoa, on kaikkein raivostuttavinta. Sekään ei kuitenkaan voi sammuttaa sitä, mikä mussa palaa kirkkaimpana." Otava 2020. Amiraali kertoo Niilosta, joka ei koe olevansa sen kummemmin poika kuin tyttökään. Hän kipuilee pienellä paikkakunnalla ja kerää rohkeutta olla oma itsensä. Hän on kasvanut ukin ja mummon kasvattamana, ja sukupolvien väliset erot kolisevat välillä yhteen. Mielestäni kirja on hyvä kuvaus siitä, mitä on olla vähän erilainen nuori juuri tässä ajassa. Nykyään näistä asioista onneksi puhutaan enemmän kuin ennen ja asioille on enemmän sanoja. Kirjassa ei harrasteta mitään termikikkailua, vaan kuvataan luontevasti nuoren ihmisen kasvua omaksi itsekseen. Kun on sielultaan rajaton, mihin tarkkoja termejä oikeastaan tarvitaankaan? Asuminen pikkupaikkakunnalla herättää väistämättä muistoja, samoin Niilon kokema koulukiusaaminen. Meilläkin kaikki vähänkin erilaiset saivat tuntea kaiken nahoissaan, nekin jotka olivat vain ihan
Lue lisää

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

-
Kuva
  Kuva: Niina T. / Yöpöydän kirjat Syksy saapuu vähitellen ja on hyvä hetki alkaa pohtia tulevaa kirjabloggaajien klassikkohaastetta. Jo perinteeksi muodostuneessa tapahtumassa luetaan puolivuosittain jokin klassikko ja kirjoitetaan siitä. Klassikosta postataan 31.1.2024 . Ilmoittaudu mukaan kommenteissa. Ei haittaa, jos et vielä tiedä tarkalleen, mitä aiot lukea. Alla kattavammat ohjeet. Lämpimästi tervetuloa! Klassikkohaasteen viralliset säännöt: - Valitse klassikko, jonka olet jo pitkään halunnut lukea (mutta et ole vielä lukenut), ja ilmoita valinnastasi tämän postauksen kommenttikenttään. (Voit myös vain ilmoittaa osallistumisestasi haasteeseen ja päättää klassikon myöhemmin.) - Lue valitsemasi klassikko. - Kirjoita postaus lukemastasi klassikosta ja julkaise postauksesi 31.1.2024 . Linkitä postauksesi koontipostaukseen, jonka julkaisen blogissani edellisenä päivänä. - Kehu itseäsi: selätit klassikon – ja ehkä jopa nautit siitä! - Toista kohta neljä useasti! Muita tärkeitä juttuja
Lue lisää

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

-
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä. Älä sano katsotaan huomenna jos voit jo tänään sanoa ei. Älä sano lintu kuin lintu, sano pääskynen tai haukka. Älä sano kukka kuin kukka, sano keltavuokko, Anemone ranunculoides, ja kissankello. Älä sano, no olkoon, jos voikukista aletaan keittää heikoille keittoa ja kissankelloilla halutaan soittaa muurahaisillekin sapeli kouraan. Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla että sinut heitetään vailla vettä ja paitaa, pimeään, kylmään. Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se on pelkkä tauko ennen loppusoiton pitkää, kiivasta syleilyä. Älä huokaa jos sinun on huudettava. Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan, särkisi ikuisesti aran astiamme. Älä, älä koskaan suutele otsalle jos voit suudella suoraan suulle. - Tommy Tabermann - 
Lue lisää