Olen upea, mutta en sinun mieliksesi
"Minua opetettiin laskemaan kaloreita, vetämään rajoja ja sanomaan "ei" ruoalle nuorena tyttönä, ennen kuin opin, että on tärkeää vetää rajoja ja sanoa "ei" muille ihmisille. Mitä luulet, mitä se opetti minulle siitä, millaista on olla nainen tässä maailmassa?"
Florence Givenin kirja Olen upea, mutta en sinun mieliksesi (Atena 2020, suomentanut Suvi Kauppila) on raivokas pamfletti, joka koskee nykyistä feminismin uutta aaltoa. Given kertoo omasta kasvustaan ihmiseksi, joka ottaa vastuun ja piirtää rajat muille. Samalla hän käsittelee kulttuurissa esiintyviä epäkohtia.
Givenin tyyli on välillä karkea, mutta hänellä on todella pointtia. Kirja sai minut todella ajattelemaan, vaikkei se toki ole ensimmäinen feministinen teos, jonka olen lukenut. Yksi päällimmäisistä ymmärtämisistäni oli se, miten tiukasti kauneus on rajattu. Se on lähtökohtaisesti valkoista ja eurosentristä ja vamman puutetta. Tuo jälkimmäinen asia todella iski tajuntaani. Ei riitä, että vammaiset kohtaavat paljon eriarvoisuutta, heidät myös on häivytetty yhteiskunnassa olemattomiin.
Toki on hyvä ottaa huomioon, että Given on britti ja käsittelee ennen muuta Iso-Britanniaa. Jotkin häneen kohdistuneet asiat hätkähdyttivät minua. Olen sitä mieltä, että Suomi on ainakin vähän edistyksellisempi, vaikka meilläkin on erityisesti asenteissa paljon ongelmia.
Yksi teoksen läpi kulkevista langoista on mieskatse, joka määrittää muut ympärillään, erityisesti naiset. Given kertoo, ettei monessakaan paikkaa uskalla julkisesti osoittaa hellyyttä deittailemalleen naiselle, koska se ei yksinkertaisesti ole usein turvallista. Hän kertoo siitä, miten jatkuvasti miehet suhtautuvat häneen suhteestaan naiseen omana kuumana fantasianaan.
Hyvä, informatiivinen ja hauskakin teos. Suosittelen!
Kommentit
Eri asia sitten, haluaako välittää vai ei. Jotkut pitävät vapautena sitä, että ei välitä, toiset elämän rikkautena ulkonäöstään(kin) huolehtimista.
Mieskatse-termistä olen ajatellut, että naiskatse on ihan yhtä usein julma toisia naisia ja tätä nykyä varsinkin miehiä kohtaan.
Näen tämän kirjan hyvin yksipuolisesti upeutta tarkastelevana, siis ihan sen perustella, mitä siitä tässä kirjoitat.
Pitää varmaan lukea kirja, niin pystyn sanomaan selkeämmin mitä siitä ajattelen.
Marjatta: Niin, tämä on rajattu kirja rajatusta aiheesta. Mikä ei mielestäni ole sinänsä ongelma, sillä eihän yhteen kirjaan tarvitse mahduttaa kaikkea mahdollista. Jonkun toisen kirjoittamana olisi varmaan erilainen teos.
Ja tosiaan, kirja tarkastelee erityisesti brittiläistä yhteiskuntaa, joka on kuitenkin vanhoillisempi kuin suomalainen.
Jokke: Koin itsekin tämän hyödylliseksi. Ainakin herätti ajatuksia.