Säröjen kauneus

 "Sisäinen tarinankerronta ei ole merkittävää ja arvokasta siksi, että uskoisimme löytävämme lopullisen totuuden tai täydellisen tarinan vaan sen vuoksi, että ihmiset tarvitsevat sanoja: erilaisia sanoja, erilaisia ääniä ja äänenpainoja, aitoja, rehellisiä ja rosoisia lauseita täynnä virheitä ja väärinymmärryksiä, omalla kielellä kerrottuja, oman mielen läpi suodatettuja."

Elina Jokisen Säröjen kauneus - sisäisen tarinasi voima (Tuuma 2020) on ylistys sanoille ja tarinoille. Kirjailija houkuttelee meidät etsimään omaa tarinaamme. Erilaisten myyttien ja kielikuvien kautta saamme ikään kuin sillan sanojen tuolle puolen, käsittämättömään. 

Tämä kirja ei ole mikään varsinainen self help -opus, vaan tosiaan kerrontaa sanojen voimasta. Toki pyrkimyksenä on saada lukija etsimään omaa tietään ja kuunnella omaa tarinaansa, mutta mistään "näin tulet pysyvästi onnelliseksi" -sadusta ei ole kyse. Kyseessä on väkevä henkinen matka, jonka vain ihminen itse voi tehdä.

Minua kiehtoivat tässä kirjassa erityisesti myytit ja ajatus muinaisesta tarinalinjasta. Jokinen kehottaa luomaan oman tarinalinjan, eräänlaisen myytin, jonka varassa voi olla ja elää. Esimerkkinä ja lähtökohtana on muinainen suomalais-ugrilainen uskomus maailmasta alisena, keskisenä ja ylisenä. Entisajan ihmisille tuonpuoleinen oli mukana tässä ajassa ja päivässä. Kirjailija ei suinkaan kehota väistämättä uskomaan esim. Jumalaan, mutta jonkinlaista uskoa asioiden tuolle puolen olisi hyvä olla.

Kirjailija on kielen asiantuntija ja tohtori, mutta hän hieman yllättävästi esittää kritiikkiä kovan tieteellistä maailmankuvaa kohtaan. Hänen mielestään se ei tavoita kaikkea, mikä on meille olennaista ja tärkeää. Minusta hän on aivan oikeassa. Elämme niin voimakkaasti (ainakin oletetun) järjen vallassa, ettemme näe toiselle puolen. Hylkäämme hupsuilta tuntuvia toiveitamme ja unelmiamme, koska ne eivät tunnut järkeviltä eivätkä sovi ajan eetokseen.

Erittäin hyvä teos! Sain paljon ajattelemisen aihetta ja kannustusta. Kannattaa lukea!

Kommentit

Mai Laakso sanoi…
Lapsilla on taito elää monessa ulottuvuudessa. Itse pääsen tai joudun muihin ulottuvuuksiin parhaiten tai pahiten, kun olen yksin, väsynyt ja on yö. Aamuisin asiat näyttävät yleensä parhaimmat puolet esim. surut eivät ole niin pahoja kuin yöllä, kun herää.
Tällä hetkellä tai jo pitkän aikaa, olen haaveillut toisesta koirasta. Joka päivä mietin hänen nimeään ja minkä näköinen hän on. Meillä on koira 9v., mutta olisi kiva jos hänellä olisi kaveri. Tarina siis elää ja muotoutuu joka päivä. Ehkäpä jonain onnellisena päivänä toive toteutuu.
Anki sanoi…
Joo, tuo yön vaikutus ajattelun laukkaan on kyllä tuttua! Aamu on armollinen asia.

Toivottavasti saat tarinaasi mukaan myös toisen koiran! :)
niin, löytää lopullisen totuuden... silloinhan ei tarttis enää lukee

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen