Syitä pysytellä hengissä

 "Jos joskus olet luullut, että masentunut ihminen haluaa olla onnellinen, olet väärässä. Onnellisuus on hänelle ylellisyyttä, jota ei kannata tavoitella. Hän haluaa vain, että tuska menee pois."

Matt Haig kirjoittaa kirjassaan Syitä pysytellä hengissä (Aula & Co 2021, suomentanut Jaakko Heinimäki) masennuksesta ja ahdistuksesta. 1999 Haig sairastui pahaan masennukseen ja ahdistukseen. Hän päätti jo päättää päivänsä ja seisoi ibizalaisella jyrkänteellä valmiina hyppäämään. Sitten mieleen tuli kuvia omista vanhemmista ja tyttöystävästä Andreasta. Niin kuluneelta ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin, rakkaus pelasti Haigin. Eikä vain tuon kerran, vaan yhä uudestaan ja uudestaan.

Haigin teksti on yhtä aikaa helppolukuista ja toisaalta aihepiirinsäkin puolesta väkevää. Siinä ei ole mitään siloittelua, vaan mielenterveysongelmien karu arki tulee selkeästi esille. Haig koki sairastaessaan suorastaan eksistentiaalista kauhua eivätkä ahdistukseen määrätyt lääkkeet auttaneet, vaan pahensivat kauhua. Mitenkään lääkevastainen kirjailija ei kuitenkaan ole, vaan toteaa, että lääkkeet ovat monille välttämättömiä.

Kirjassa on myös listoja, jotka liittyvät selviämiseen. Pieniä merkkejä, pieniä valonpilkahduksia jotka kertovat myrskyn hiljalleen hellittävän. Haig myös tuo esille vanhan buddhalaisen perinteen, jossa kehotetaan terveeseen itsetarkkailuun ja irti päästämiseen. On tärkeää ymmärtää, että sinä et ole sairautesi kanssa yhtä. 

Kirja tuntui hyvinkin omakohtaiselta. Talvella kerroin sairaalareissustani, mutta en silloin vielä tohtinut tarkentaa syytä. Nyt voin kuitenkin kertoa, että sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Masennus ja myös ahdistus ajoittain ovat siis erittäin tuttuja asioita. Tunnistan monta samaa asiaa Haigin masennuksesta, tosin en ihan kaikkea. Jokaisen masennus on omansa.

Jos joku tai varmaan monikin ihmetteli tuota aiemmin postaamaani kirjapinoa, niin liittyy sairauteeni. Hypomaniassa hamstrasin älyttömät määrät kirjoja, onneksi kuitenkin lähinnä ilmaisesta kirjastolaitoksestamme. No, eipähän lukeminen lopu kesken pitkään aikaan...

No, takaisin Haigiin. Kirja on todella lohdullinen kaikessa rehellisyydessään ja toiveikkuudessaan. Luvut ovat hyvin lyhyitä, joten lukeminen on helppoa ja jouhevaa. Tätä voi todellakin suositella.

"8. Mikään ei kestä ikuisesti. Tämä tuska ei kestä. Tuska kyllä väittää kestävänsä. Tuska valehtelee. Älä välitä siitä. Tuska on velka, joka tulee maksettua ajan kanssa."

Kommentit

Tämä kirja on kiinnostanut minuakin. Pitää ehdottomasti lukea se jossain vaiheessa! Varmasti hyvä kirja. Minullakin oli nuorena muutama hypomania, sen jälkeen vain masennuskausia. Silloin nuorena ei tullut hamstrattua huojuvia kirjapinoja, mutta muuten oli kyllä vauhtia.
Takkutukka sanoi…
Vaikuttaa hyvältä teokselta tärkeästä asiasta, sillä ei elämä ole yhtä tasapaksua tallaamista, vaan elämäntilanteiden vaihdellessa ja joskus meitä höykyttäessä vaihtelevat myös mielialat ja jaksaminen elon aaltojen melskeissä.

On turha, kuten jotkut kuvittelevat, uskoa, että onnellisuus ja tasapainoisuus olisivat kautta elämän jatkuva auvoisa olotila. Toisaalta ehkä myös ne synkimmät ja vaikeimmat jaksomme, jolloin tarvitaan "kainalosauvoja" auttavat meitä ymmärtämään ja antamaan arvoa sille, kun puolestaan kaikki on balanssissa ja elämä rullaa kohtuullisen vaivatta eteenpäin. Uteliaisuus elämää kohtaan on hyvä syy pysyä hengissä.
Mai Laakso sanoi…
Haigilta olen lukenut pari kirjaa, mutta tämä on jäänyt lukematta. Kiitos kirjavinkistä... ja kiitos avautumisestasi.
Meidän makkarista löytyy vastaavanlaisia kirjapinoja liinavaatekaapin päältä. Kertyneet vuosien mittaan. Mies patistelee aina lukemaan niitä. Ehkäpä pidän vuodenvaihteen jälkeen taas omien kirjojen lukuhaasteen. Pääasia, että lukeminen on kivaa.

Jaksamista sinulle <3
Anki sanoi…
Kirjarikas elämäni: Kiitos jakamisesta <3 Kauhea sairaus.

Takkutukka: Kyllä, itse asiassa myös Haig kokee, että masennus on kirkastanut lopulta sitä elämän hyvää puolta.

Mai: Kiitos <3
Itsellenikin tekisi hyvää pitää kirjastoton kausi ja lukea noita omia lukemattomia.
Jokke sanoi…
Hyvä kirja ja postaus.

Joillain ihmisillä on minusta väärä kuva siitä että onnellisuus olisi saavutetettavissa tietyllä kaavalla, esim kirkkohäät, omakotitalo, lapset, 2 autoa, kesämökki ja koira. Usein hyvä olo tulee siitä kun on selvinnyt jostain ja joutunut laittamaan itseään likoon. Onni on usein lyhyitä hetkiä, jossa on turvassa ns. pahalta maailmalta.
Anki sanoi…
Kyllä, aika moni sortuu tuohon yleiseen yhteiskunnan ihanteeseen elämästä. Hyvin sanottu tuo, että onni on lyhyitä turvan hetkiä!
Pearl Clover sanoi…
Takkutukan kommentissa oli paljon huomioita, joita yritän itsekin uskoa, vaikka tuntuu että pienetkin vastoinkäymiset laukaisevat minulla ahdistuksen. On tärkeää arvostaa jokaista onnellista tai tasaista hetkeä, vaikka se on vaikeaa. Tsemppiä sinulle! <3 Toivottavasti tunnet saavasi tukea ja löytäväsi myös onnelliseksi tekeviä asioita elämässäsi.
Anki sanoi…
Kiitos, tsemppiä sinullekin!
Onneksi on hoitotaho yms. ja kirjat! Ilman kirjoja ei tulisi mistään mitään.
Haigin kirjoista olen tykännyt
Anki sanoi…
Joo, pitää itsekin lukea lisää!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI