Kari Häkkinen - Hannu Lauerma - Psykiatrin päänavaus

 "Vastaanottavan lääkärin on ymmärrettävä, että yksi sairaus ei suinkaan sulje pois toista. Jos olisimme suhtautuneet härkäpäisesti asiaan siihen sen kummemmin perehtymättä ja tulleet siihen tulokseen, että kyseessä on joko epätyypillinen delirium tai skitsofrenia niin metsään olisi menty. Tässä puhutaan psykiatrian syvimmästä olemuksesta. Kyseessä on todellakin lääketieteen erikoisala, jota hallitakseen täytyy tuntea ihmisen anatomia, fysiologia ja paljon muuta olennaista diagnoosin kannalta. Freudilaisuudesta rakentuneen psykodynamiikan pohdiskelu ei yksistään riitä."

Kari Häkkisen ja Hannu Lauerman teos Psykiatrin päänavaus (Into 2019) kertoo Lauerman elämästä ja urasta. Lauerma on Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri, psykoterapeutti ja luennoitsija. Häntä on kuultu usein julkisuudessa, kun jokin (oikeus)psykiatrinen ilmiö on tullut pintaan.

Kirjan alussa kerrotaan lyhyesti Lauerman perheestä ja suvusta sekä harrastuksista, joita ovat metsästys ja kalastus. Sitten päästään siihen omasta mielestäni olennaisimpaan eli kuvaukseen työstä. Kerrottakoon, että luin tämän kirjan yhdessä iltapäivässä, niin kiinnostava se oli. 

Kirjassa käsitellään monenlaisia ilmiöitä, kuten mielentilatutkimusta, hypnoosia, insestiä, tavattoman matalaa verensokeria ja monta muuta asiaa. Tuo verensokeri saattaa listassa hämmentää, mutta se on hyvin voimakkaasti yhteydessä väkivaltakäyttäytymiseen, koska näillä ihmisillä on silloin ärtymys erittäin pinnalla. On ihmisiä, jotka saavat sokerirasituksessa todella matalia pudotuksia, siis ilman alkoholiakin. Kun jälkimmäinen vielä lisätään mukaan, ovat seuraukset usein rumat.

Lauerman mielenmaisemaa kuvaavat tervejärkisyys ja humanismi. Hän korostaa potilaiden inhimillistä kohtaamista, myös silloin kun he ovat tehneet jotain pahaa ja peruuttamatonta. Lauerma myös ottaa kantaa joihinkin ongelmakohtiin, kuten oman ja kollegoidensa työn byrokratisoitumiseen. Arvokasta työaikaa kuluu hukkaan tietokoneen kanssa painiessa, ja se on tietysti potilailta pois.

Kirja myös valottaa sitä hurjaa monimutkaisuutta, mikä psykiatriaa kuvastaa. Sairauksia ja epätavallisia tiloja on ihmismielessä runsaasti ja ne pitäisi osata erottaa toisistaan. Lääkkeiden ja muun hoidon kohdalla on tehtävä jonkinlaista haitta-hyötyanalyysiä. Psykiatreja ei todellakaan kouluteta turhan päiten niin pitkään kuin nyt tapahtuu. Tällainen työ vaatii perusteellisen koulutuksen.

Paljon mielenkiintoista asiaa selkeään kieliasuun puettuna! Jos vain psykiatria ja mielenterveys ynnä rikoksetkin kiinnostavat, niin Psykiatrin päänavaus on suositeltava valinta. Ei pidä säikähtää sitä, että se on lääketieteen puolelle kategorisoitu (ainakin Joensuun pääkirjastossa on).

Loppuun liitän vanhan, vuoden 2012 yleisöluennon Pahuus, hulluus ja psykopatia, jossa Lauerma kertoo varsin kansantajuisesti näistä ilmiöistä.