Ann-Christin Antell - Puuvillatehtaan perijä (Puuvillatehdas 2) + kuulumiset

"Mutta vierailu oli ollut pettymys. Hän ei pystynyt tuntemaan näitä seutuja enää kodikseen. Aikaa oli kulunut, jäljellä oli enää himmeitä muistikuvia ihmisistä, joihin hänellä ei ollut enää yhteyttä. He olivat joko muuttaneet pois tai kuolleet. Missä hänen kotinsa oli, sitä hän ei enää tiennyt."

 Romantiikkaa ja historiaa sujuvasti (Gummerus 2022). Martta ja Matti ovat adoptiolapsia, työläisiä taustaltaan ja nyt periaatteessa osa kohtuu varakasta tehtaanomistajasukua. Mutta Martta ei löydä paikkaansa. Komeita miehiä on joka tuutissa, mutta tärkeimmät ovat oman suvun pikkuserkku Robert ja työläiskaveri Juho. Naiko Martta vanhasta vai nykyisestä säädystään on pääkysymys. Ympärillä Venäjän sortotoimet vellovat ja Martta ja Matti osallistuvat kapinointiin. Jatko-osa Puuvillatehtaan varjossa -romaanille.

Tykkäsin epävarmasta Martasta, samastuin. Jatko-osa on minusta mielenkiintoisempi kuin se eka osa Jennystä. Sortokausista saa jännittävää ajankuvaa ja Antell on käyttänyt kirjassa paljon faktaa (lähteet kirjan lopussa).

Helmet-lukuhaaste 2023 kohta 1: kirjassa on kartta

Helmet-lukuhaaste 2019 kohta 35: kirjassa on yritys tai yrittäjä


Sitten kuulumisia. En parhaillaan voi kovin hyvin ja elämä on jotenkin sekaisin. Luojan kiitos lukeminen alkoi ainakin vähäksi aikaa sujua. Pääsen siis päivittämään blogiani, joka on minulle näköjään tärkeämpi kuin tiesinkään. En kuitenkaan jaksa kirjoittaa paljon ainakaan nyt, joten saatte vähän pikkuruisempia kirjoituksia. Käyn myös lukemassa välillä teidän juttujanne, mutta en aina kykene kommentoimaan. En silti ole unohtanut ja piristyn muiden bloggauksista.

Musiikkia en jaksa nyt kuunnella, mutta kirjat näköjään pysyvät. Lisäsin tuonne banneriin vuoden 2019 Helmet-haasteen. Kuulostaa varmasti mielettömältä, mutta lukuhaasteet oudosti lohduttavat ja viihdyttävät minua nyt. En toki pyri lukemaan mitään 50 + 50 kirjaa, vaan parhaani mukaan tungen yhden luetun kumpaankin haasteeseen.


Kommentit

Nämä Antellin kirjat voisivat olla kiinnostavia. Ja mikäs pakko postauksen on olla kauhean pitkä. Ikävää kuulla, että voit niin huonosti. Onneksi kuitenkin edes lukeminen on nyt sujunut. Toivottavasti olosi ja tilanteesi alkaa helpottaa ja saat kulkea kohti parempia aikoja ❤️🙏
Margit sanoi…
Nämä lyhyetkin jutut ovat kivoja. Jaksamista!
Anneli A sanoi…
Hei Anki! Ikävä kuulla, että et ole oikein kunnossa. Kiva kuitenkin, kun pystyt keskittymään lukemiseen. - Minäkin olen lukenut nuo molemmat puuvillatehdas-kirjat ja pidin niistä kovasti. Historiallinen viihde on minun juttuni.
Jaksamista sinulle!
Takkutukka sanoi…
Elämässä vaihtelevat varjo sekä valo... Lukeminen ja bloggaaminen ovat mukavia harrastuksia, mutta niiden parissa voi viihtyä pienemmissäkin määrin, joten anna itsellesi lupa olla välillä jaksamaton. Kaikkea hyvää, jaksamista ja valoisampia aikoja, rauhallisin askelin kohti kevättä ja valoa menkäämme:)
Anki sanoi…
Kiitos teille kaikille kommenteista!
Leena Laurila sanoi…
Sanon tänne vielä, että minä kyllä luen mielelläni lyhyempiä juttuja. Vaikka lukija usein, varsinkin pirteänä ja innostuneena, kirjoittaa helposti pitkäänkin lukemastaan, minä myönnän ettei tule pitkiä vuodatuksia kovin tarkkaan luettua, loikin ne noin suurinpiirtein. Maailma ja blogitkin kun on luettavaa täynnä, mutta aika rajallista. T.s. lyhyet tulee luettua tarkemmin. Tsemppiä ja parempia aikoja!
Anki sanoi…
Kiva kuulla ja olet varmasti kyllä oikeassa. Lyhemmät on helpompia lukea. Kiitos tuesta!
Saara Limnell sanoi…
Ootko lukenut Kaari Utriota, eritoten Ruma kreivitär? Ihastuin siihen viime vuonna ja mietin, onko tässä samaa henkeä? Kovasti tätä on kehuttu kaikkialla, mutta en ole vielä ekaan osaankaan uskaltanut tarttua.
Saara Limnell sanoi…
Ja hei, tsemppiä ja jaksamista, mikä sitten elämässä tällä hetkellä onkin haasteena. Muista olla itsellesi armollinen!
Anki sanoi…
En juuri tuota Utriota ole lukenut, mutta kesällä luin Vendelan. Minusta Utriolla on sen verran omanlainen ääni, etten tullut itse asiassa edes ajatelleeksi häntä ja kirjojaan tätä lukiessa. Genre on kyllä sama, naisille suunnattua historiallis-romanttista viihdettä. Jollain lailla Antellin teokset tuntuvat minusta kepeämmiltä lukea kuin Utrion kirjat.

Kiitos tsempeistä!