Marika Rosenborg - Luopumisen kauneus

Pitkitettyä lätinää luopumisesta. Tietysti myös torjuva suhde mielialalääkkeisiin. Sitä on terapeutti Marika Rosenborgin kirja Luopumisen kauneus (Hidasta elämää/Otava 2022). Mikähän siinä onkaan, että tällaisia havahtumiskirjoja kirjoittavat ihmiset lähes aina ovat varauksellisia mielialalääkkeitä kohtaan? Näin niistä välttämättömästi riippuvaisena se sekä ärsyttää että vähän huvittaakin. Ikään kuin ihminen olisi jotenkin puhtaampi kun ei käytä lääkkeitä, mikä on tietysti ihan höpöä. Jossain ohjekohdassa oli lyhyesti mainittuna myös päihteettömyys. Tätäkin vähän kyseenalaistan. Minusta ensisijaisesti kannattaisi tähdätä kohtuukäyttöön jos se vain onnistuu. Tietysti kenenkään ei ole pakko käyttää päihteitä jos ei tahdo, mutta aikamoisen moni ihminen tahtoo kuitenkin.

Ehkäpä on nyt tullut aika irtaantua näistä Hidasta elämää -kirjoista. Enpä taida niistä enää mitään saada ja aivan liian monella se koulutus psyyken asioihin on aivan mitä sattuu huttua. Suomessahan läheskään kaikki nimikkeet eivät ole suojattuja.  


Kommentit

Leena Laurila sanoi…
Taisi olla yksi esimerkki sen tapaisista asiantuntijoista, joista Lauerma kirjoitti pari päivää sitten lukemassasi teoksessa. Heitä riittää.
Takkutukka sanoi…

Vaikuttaa ns. kevyeltä kauralta! Kyllähän fakta on, että lääkkeet ml. psyykensellaiset ovat sitä varten, että niitä määrätään ja käytetään, kun tilanne niin vaatii, jotta selvitäään eteenpäin!
Väärinkäyttö tietty on asia erikseen.

Itse en arvosta tämänkaltaisia self-help -tyyppisiä oppaita, vaan asetan panokseni vankalle asiantuntemukselle, jota kuten Leena tuossa yllä mainitseekin Lauerman kaltainen vankka ammattilainen edustaa.
Kyllä tällaisten kirjojen kirjoittajissa taitaa olla kaikenlaisia tee se itse -psykologeja...

Ikävää tuo lääkevastaisuus. Eihän fyysistenkään sairauksien kohdalla noin paljon toitoteta, että jätä vain lääkkeet pois. Huonosti siinä käy aika monen fyysisen ja psyykkisen sairauden kohdalla, jos ei käytä lääkärin määräämiä lääkkeitä.
Anki sanoi…
Joo, tein itse asiassa haun Valviran Julki-Terhikkiin eikä kirjailijaa sieltä löytynyt... Eli ainakaan laillistettu psykoterapeutti hän ei ole. Inhottavaa toimintaa.
kohtuullisuus kaikessa parasta
Mai Laakso sanoi…
On se outoa, että näitä julkaistaan, mutta huuhaa-hoitajiahan on historia pullollaan. Ei ole monta vuotta aikaa, kun eräs huuhaa-hoitaja hoiti erään perheen lasta hopeavesihoidoilla, kun lapsella oli sokeritauti. Lapsi ei saanut käyttää insuliinia ja kuoli.
Lääkitykset on tehty sairauden hoitoihin. Mielen sairaudet tarvitsevat yleensä lääkitystä ja psykoterapiaa.
Anki sanoi…
Jep, epämääräisiä toimijoita löytyy historiastakin. Tällainen humpuuki on inhottavaa.
Elegia sanoi…
Oho, aika karmeaa! Itsekin lääkityksellä ja monet kerrat käynyt sisäiset keskustelut läpi olenko “aito minä”, koska joudun käyttämään lääkkeitä. Ikään kuin lääkkeet muuttaisivat persoonani joksikin toiseksi, ajatukseni toisenlaisiksi jne. En koe näin käyneen: olen sen sijaan saanut jonkinlaisen otteen elämään.

Tämän kirjan voisi tosiaan laitella mieleen ihan siinä mielessä, etten vahingossakaan ota lukuun!
Anki sanoi…
Joo näin ainakin koin tuon kirjoittajan ajatuksen. Hänen näkemyksensä on tietysti täysin vastuuton, sillä yleensä silloin kun on oikea hätä tarvitaan myös jonkinlaista lääkitystä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI