Akwaeke Emezi - Makeaa vettä

 "Tämä on pohjimmiltaan pitkä kertomus hulluudesta - sen vivahteista, sen painostavina öinä päästämistä äänistä, sen sirkutuksesta pimeyden väistyessä aamun tieltä. Ajattele hetkellisiä mielenhäiriöitä, joihin olet taipuvainen, äläkä pelkästään niitä, joihin jouduit kasvaessasi isoksi ja syntiseksi, vaan myös niitä, jotka ovat piileskelleet sisuskaluissasi syntymästäsi saakka. Kuten me."

Akwaeke Emezin romaani Makeaa vettä (Kosmos 2021, suomentanut Sari Karhulahti) on häiritsevä, outo ja kiinnostava. Nigerialaisille Saachille ja Saulille syntyy tytär Ada, jonka sisälle joutuu jumaluudesta, Alasta, peräisin olevia henkiä. Henget ovat aluksi hämillään, koska jumaluuden asuminen ihmisessä ei ole hyvä juttu. Portit ovat kuitenkin kiinni ja yhteiselämä alkaa. Ada rukoilee Kristusta, koska on kristitystä perheestä. Henget käyvät välillä omanlaistaan kamppailua Kristuksen kanssa, jota he kutsuvat Yeshuaksi. Adan elämä on risaista, siinä vuorottelevat miehet ja aineet ja viiltely. Onko tästä sekavuudesta mitään tietä ulos?

En oikein tiedä, mitä mieltä olisin kirjasta. Ajatus siitä, että jokin, mikä kuuluu toiselle puolen asettuu ihmiseen, on kauhea. Sinänsähän kirjaa voi lukea kirjaimellisesti tarinana eri hengistä ja niiden taistelusta, mutta tarinaa voi tulkita myös allegoriana minuuden pirstoutumisesta eli dissosiatiivisena identiteettihäiriönä. Adalla on traumoja, jotka ruokkivat dissosiaatiota. Tällaisessa tilanteessa voimakaskaan itsetuhoisuus ei ole poikkeuksellista. Toisaalta onko lääketieteellinen selitys/tulkinta jotenkin lattea? Ehkä.

Välillä koin kirjan lukemisen vähän vaikeana, koska en tunne Nigerian kulttuureja enkä tiennyt tästä henkimaailmasta mitään etukäteen. Välillä tuli vähän sellainen olo, että en täysin ymmärrä tai käsitän väärin. Aika kiintoisa kirjan maailma on tavallaan, mutta myös tosi synkkä ja kamala. Ei varsinaisesti tule ikävä sitä.

Lenkillä prosessoidessani lukemaani mieleeni juolahti yhtäkkiä norjalaisen Borknagarin kappale Voices. Se on kieltämättä erikoinen pari hyvinkin voimakkaasti afrikkalaiselle tarinalle, mutta sanoitukset osuvat aivan nappiin. On toisaalta myös hauskaa törmäyttää yllättäviä asioita yhteen.


Haasteet:

Helmet-haaste 2023: kohta12 kirjan nimi liittyy veteen

Helmet-haaste 2019: kohta 10 rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

Kommentit

Leena Laurila sanoi…
Kirjallisuus parhaimmillaan törmäyttää just näin yllättäviä asioita ja vapauttaa ennakkoasetelmista. Erilaisten kuorien alla, erilaisissa ympäristöissä ihmisyyden kokemukset voivat olla samoja.
Anki sanoi…
Niinpä! Voisin kuvitella tämän jäävän kyllä mieleen.
Elegia sanoi…
Olen lukenut Emeziltä yhden romaanin ja siitä pidin. On ollut tarkoitus lukea muutakin, mutta on jäänyt. Emezin tyyli taitaa olla monitulkintainen ja eri suuntiin ulottuva eli lukijalle jää paljon pureskeltavaa.
Anki sanoi…
Joo, tästä varmasti fiksu lukija löytää paljonkin kaikkea tulkinta-ainesta. Itse nyt vähän jumiuduin noihin kahteen. Toki varmasti vaikutti se, että en tunne näitä Nigerian henkimaailmoja ja tekstin omaksuminen oli siksi välillä vaikeaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen