Elly Griffiths - Lyhdynkantajat (Ruth Galloway -mysteeri 12)
"Saamme hänet kiikkiin joka tapauksessa", Nelson sanoo.
"Tavalla tai toisella."
Hän kuulostaa itsevarmalta, mutta juuri nyt Judy kuulee vain Cathbadin äänen.
Ivo March ei tappanut niitä naisia."
VARO JUONIPALJASTUKSIA!
Elly Griffithsin kahdestoista Ruth-dekkari on nimeltään Lyhdynkantajat (Tammi 2022, suomentanut Anna Kangasmaa). Yhteisökeskus Grey Wallsissa on tapahtunut selvästi epäilyttäviä asioita. Keskushahmo Ivor March on juuri tuomittu kahden nuoren naisen murhasta, mutta Nelson tietää hänen tappaneen kaksi muutakin. March alkaa pelata pelejään ja vaatii saada puhua Ruthin kanssa. Jos Ruth suostuu kaivamaan, March paljastaa kahden muun naisen hautapaikat. Mutta miksi March tekee näin? Samaan aikaan Ruth yrittää elää Frankin, Katen ja Flint-kissan kanssa Cambridgessa, onhan se kaikin tavoin järkevää. Mutta eihän Ruth toki ole Nelsonia mihinkään unohtanut. Kun Ruthin entinen pomo Phil joutuu äkisti pohtimaan elämäänsä uusiksi, hän antaa Ruthille hämmästyttävän tarjouksen. Ruth joutuu todella miettimään, minne elämänsä haluaa viedä.
Olipas jälleen otteessaan pitävä Ruth-kirja! Ihan äsken luin edellisen osan ja nyt pääsin onneksi tämän vielä hetken aikaa uusimman kimppuun. En yleensä kiinnitä juuri huomiota kirjoihin painettuihin ylistyssanoihin, mutta kannessa lukeva "Nykydekkarisarjoista rakastettavin" on kyllä naulan kantaan sanottu. Mainittakoon, että edellisosa Kivikehän lopettaessani syöksyin jo välittömästi tämän uutukaisen kimppuun. Oli niin vaikea taas irrottautua näistä mahtavista persoonista ja suolamarskista.
Kiinnitin huomiota siihen, että jälleen oli otettu tosi monta näkökulmaa. Normaalisti ärsyynnyn siitä, mutta Griffiths on harvinaisen hyvä kirjoittamaan eri ihmisten kautta. Äkäinen Nelson, ihan pihalla oleva Ruth, terävä Judy ja traumaa hautova Laura nyt esimerkkeinä. Tässä osassa Nelsonin tytär Laura on innostunut (liikaa) pyöräilystä ja osallistuu harrastelijakisaankin. Laura ei ole toipunut Timin kuoleman todistamisesta, mutta kukaan ei tunnu huomaavan tai tajuavan asiaa.
Juuri tuota sivuhahmojen eläväisyyttä ja heidän elämiensä kehittymistä olen monesti kehunut, niin nytkin. Lapset kasvavat ja myös eri aikoina poliiseiksi tulleet ylenevät ja siirtyvät vähitellen muualle. Clough on jo poissa, tosin onneksi käy kirjassa vierailevana tähtenä. Seuraavaksi muuttaa varmaan Judy. Voi ei, jos Cathbad katoaa kirjoista!
Sivuhuomiona hämmennyin, kun löydetyille vainajille/luille tehtiin tässä eräänlainen julkinen "ruumiinavaus" eli julkisessa tilaisuudessa asianmukainen henkilö puhutti valan vannoneen Ruthin kaikenlaisista ruumiiden yksityiskohdista ja tuli sitten siihen tulokseen, että kyseessä on laiton surmaaminen. Tietoa tarvittiin oikeudenkäyntiä varten. Tällaista menettelyä ei ainakaan minun tietääkseni Suomessa ole, mielenkiintoinen yksityiskohta. Bongasin myös yhden mokan, viime osassa Lauran norjalainen "poikaystävä" ei ollut Lars vaan Leif.
Suhtauduin tähän Cambridge-asiaan varsin kauhistuneena, vaikka siitä vihjailtiinkin Kivikehän lopussa. En ole mikään muutoksia rakastava ihminen muutenkaan ja onko nyt laitaa, että ihana Ruth muuttaa! No, se taisi olla onneksi väliaikaista mikäli viimeisiin sivuihin on luottamista. Aivan mainio pehmodekkarisarja, kokeilkaa ihmeessä kaikki!
"Judylle tulee mieleen yksi Cathbadin suosikkisitaateista. Hän ei muista, mistä se on, mutta aina se tuntuu yhtä pahaenteiseltä ja masentavalta.
Salaiset pelkomme käyvät aina toteen."
Haasteet:
Sadan vuoden lukuhaaste: vuosikymmen 2020
Helmet-haaste 2023: kohta 16 kirjassa kirjoitetaan kirjaa
Helmet-haaste 2019: ei sopivaa kohtaa
Kommentit