Riikka Pulkkinen - Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän

"He ovat halunenet heittää marinoidut kananrintapalat lattialle, hiiteen ravintoympyrät, hiiteen perunamuusi ja parsa! He ovat halunneet kahmaista karkkihyllystä ässämixejä ja hedelmäaakkosia ja dajmrakeita ja heittää kaiken ilmaan. He ovat halunneet tehdä piruetin karkkisateen jälkeen, heittää nurkkaan farkkunsa ja paljastaa seeprakuvioiset kalsarinsa, he ovat halunneet enemmän kuin mitään muuta huutaa: Herätkää, tulkaa mukaan, meitä ei kahlitse tässä maailmassa muu kuin neljä vuodenaikaa ja omat ennakkoluulomme."

Riikka Pulkkisen pikkuinen teos Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän (Otava 2014) on ilmestynyt varhaisversionaan Kauneus & terveys -lehdessä. Kyllä tässä pientä välityön makua onkin, mutta kyllä minä varsinkin alun jälkeen viihdyin mainiosti Iiriksen mukana.

Iiris on koulupsykologi, joka on tullut miesystävänsä Aleksin jättämäksi. Seitsemän vuoden parisuhteesta ei ole helppoa irrottautua. Iiris tempoutuu nuoruuden ja aikuisuuden välillä, ajatukset hyppäävät välillä lapsuuden muistoihin parhaan ystävän Elinan kanssa. Iiris joutuu miettimään omaa paikkaansa maailmassa, sillä elämän tärkeimmät ihmiset Elina ja sisko Jennifer ovat vakavissa suhteissa ja perheellistymässä. Samaan aikaan Iiris pohtii, kuinka auttaa töissä kalvakasta ja Schopenhaueria ihailevaa teinityttöä Emmaa.

Välillä meininki suorastaan riehaantuu loppupuolella, kun on kaupassa tanssivia ihmisiä ja kohdistettua "terapiaa" teineille. Tämä tarina ei ihan täysin pysynyt kaikissa kohdissa minusta kasassa, mutta kuten sanottua, kyllä se viihdyttävä oli. Mielestäni tässä oli yllättävän paljon huumoria, ainakin itseäni nauratti monessa kohdin. 

En silti ehkä suosittelisi ketään aloittamaan Pulkkisen tuotantoon tutustumista tästä kirjasta, vaikka se houkuttelevan ohut onkin. Kyseessä on kuitenkin pohjimmiltaan jatkistarina.

"Jos ajaa taksilla kahdeksankymmentäviisivuotiaan kanssa ympäri kaupunkia ja huomaa, että jäätelö sointuu väritykseltään sukkahousuihin, on tavoittanut aivan erityisen näkökulman olemisen sietämättömään keveyteen." 

Haasteet:

Helmet-haaste 2023: kohta 22 kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (feminismi)

Helmet-haaste 2019: kohta 19 et pidä kirjan nimestä

Kommentit

Takkutukka sanoi…

Tuo hervoton loppusitaattisi ja purskahtamaan hilpeään nauruun, lämmin kiitos siitä!
Elikkä ihan Milan Kunderan linjoilla ollaan vain hieman erilaisin painotuksin:)
Marjatta Mentula sanoi…
Minä olen monesti maininnut, että pidän tätä Riikka Pulkkisen parhaana kirjana esikoisromaanin Raja ohella. Pulkkisen joissain teoksissa on minun makuuni liiallisen hiomisen maku, tässä kirjassa on iloa ja rentoutta ja hyvin liikuttava kuvaus pienen lapsen vilpittömydestä.

"Kun ihmisen lapsi syntyy, hän puskee vaivalloisesti lihan läpi kohdun yksinäisyydestä ihmisten yhteyteen. Ensi kuukautensa hän elää ironian ulkopuolella. Minkäänlainen iva ei häneen yllä. (- -)
Ei häpeä mitään, ei vielä osaa pelätä mitään paitsi äkkiarvaamatta avattavaa kohisevaa hanaa ja naapurin koiran haukkua. Ja ennen muuta: hän ei osaa teeskennellä tai esittää mitään muuta kuin on.
Jos aikuinen eläisi kuin vauva, hän ei koskaan pilkkaisi toista, ei pyrkisi toisen kustannuksella maailman katolle, ei uhmaisi, ei vihaisi ei epäröisi tutustua maailmaan pelkoa vailla."
Anki sanoi…
Takkutukka: Olepa hyvä! Kyllä, Kundera on erittäin läsnä. :)

Marjatta: Olet kyllä oikeassa siinä, että tiettyä rentoutta tässä kyllä on! Ja kyllä, Pulkkinen toisinaan hioo kirjojaan liikaa. Minusta tämä tarina vain rönsysi välillä sinne sun tänne joten olisin kaivannut hieman fokusta. Tuo sitaatti on ihana!
LauraKatarooma sanoi…
Mulla just alotettuna tää. En oo vielä kovin pitkälle päässy.
Elegia sanoi…
Minulta jäi tämä taannoin kesken, vaikka olen muista lukemistani Pulkkisen kirjoista pitänyt. Tiesin, että tämä on kepeämpää tyyliä, joten se ei tullut yllärinä. Luulen, että lukuajankohta oli minulle väärä eli en heivannut kirjaa lukulistalta.
Anki sanoi…
LauraKatarooma: Joo, mielenkiintoista kuulla mitä tykkäät!

Elegia: Joo todellakin kirjoille on oma aikansa, itsellänikin on usein tullut keskeytettyä ja sitten luettua myöhemmin loppuun.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen