Anneli Auer - Murhalesken muistelmat

"Koko tilanne tuntui absurdilta ja epätodelliselta. Olin suunnitellut meneväni huomenna kriisikeskukseen juttelemaan psykologin kanssa. Nyt olinkin matkalla Poriin putkaan pidätettynä murhasta, jota en tiennyt tehneeni. Luulin tulleeni hulluksi."

Kun pohdin tämän vuoden Helmet-haasteen kohtaa 36. olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan, pyörittelin mielessäni innottomana useampaakin vaihtoehtoa. Sitten tajusin, että Anneli Auerhan on kirjoittanut elämästään kirjan Murhalesken muistelmat (Into 2016) ja vieläpä maltillisen paksuisen sellaisen. Rikosten maailma jossain määrin kiinnostaa, joten sukelsin mukaan tähän omanlaiseensa puolustuksen puheenvuoroon.

Auerin kirjoitustyyli on varsin toteava eikä hän yritäkään kikkailla kielellisesti. Teos on minämuotoista kerrontaa Auerin omasta näkökulmasta. Sitä en toki tiedä, onko kirjaa miten raskaasti editoitu kustannustoimittajan taholta. Kirjassa on joka tapauksessa eleettömästä tyylistä huolimatta imua, ja se tulikin luettua aika nopeasti.

Useimmat meistä ovat varmaan lukeneet ainakin Auer-lööpit, mutta itse en ole pohjamutia myöten tutustunut tapaukseen. Yritin joskus, mutta juttu paisui niin kiemuraiseksi ja kaoottiseksi, etten pysynyt kärryillä. Kirjassakin laajasti käsitellyn hätäkeskusnauhan olen joskus kuunnellut, ja se kyllä karmaisee. 

Kirjasta jäi päällimmäisenä mieleen Auerin väsymys ja pettymys oikeuslaitokseen. Auerin mukaan poliisit valehtelivat hänelle kuulusteluissa useaan kertaan, mikä on Suomessa laitonta. Tapausta myllättiin oikeusasteissa perusteellisesti ja lopulta Auer katsottiin syyttömäksi. 

Oma lukunsa ovat sitten syytteet omien lasten raiskaamisesta ja pahoinpitelemisestä, jotka sitten johtivatkin Auerin ja hänen ex-miesystävänsä Jens Kukan pitkiin tuomioihin. Hämmästelin tapausta jo aikoinaan, sillä mukana näytti olevan villejä väitteitä eläinten uhraamisesta ja saatananpalvonnasta. Vähintäänkin uskottavuutta koettelevaa, semminkin kun ainakin kirjan mukaan Auerin mielentilatutkimuksessa ei havaittu mitään mainittavaa. Lasten tarinat syntyivät heidän ollessaan Auerin veljen ja tämän vaimon sijaiskasvatettavina. Ihmeen vähän Auer lopulta kuitenkaan veljeä ja tämän vaimoa suomii kirjassa, tosin ei hän minusta muidenkaan ihmisten kohdalla ole erityisen kovasanainen.

Hyvin vaikea vieläkään tietää, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. Nyttemmin jo aikuistuneet lapset ovat pyörtäneet lapsuuden aikaiset hyväksikäyttöväitteet. Aivan käsittämätön sotku syntyi Jukka Lahden murhasta, olipa syyllinen sitten kuka tahansa.

Haasteet:

Helmet-haaste 2023: kohta 36 olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan

Helmet-haaste 2019: kohta 4 kirjailijan ainoa teos

Kommentit

Tämä kirja tosiaan sopii hyvin tuohon haasteen ennakkoluulokohtaan. On tuo kyllä ollut todella sekava tapaus. Ei tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Itse lukisin mieluummin kirjan, jossa tapausta käsiteltäisiin mahdollisimman monesta näkökulmasta, kun tässä on vain Auerin oma näkökulma.
Mai Laakso sanoi…
Täytyy sanoa, että olen kyllä ennakkoluuloinen kirjailijaa kohtaan.
Leena Laurila sanoi…
Todella sopiva kirja tuohon haastekohtaan. Kiinnostavaa seurata omien näkemysten muuttumista aina sen mukaan, mitä milloinkin kirjoitetaan ja myös sitä. Kuinka helppoa on myös nähdä ihmisessä kauheutta, vaikka murhaajaa ei voi päätellä ulkonäöstä. Taisin nähdä Auerin kerran ja mietin silloin, kuinka kamalaa liikkua ihmisten keskuudessa, kun saa vastaansa tunnistamisen jälkeen vähintään epäluuloisia katseita.
Elegia sanoi…
Tämä oli kyllä häiritsevä keissi, jota taannoin seurasin melko tarkasti eri medioista. Hesari julkaisi 2012 aiheesta tosi perusteellisen jutun. Tässä linkki siltä varalta, että kiinnostaa (on kyllä maksumuurin takana).

https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000002744295.html

Juttu palkittiin enkä ihmettele miksi: siinä ei tuomita, vaan pohditaan eri vaihtoehtoja sen pohjalta, mitä tiedetään. Jutussa on kuvattu myös surmaillan puhelu hätäkeskukseen. Lukija voi itse päättää tykönään, mitä mieltä on, kun emme tuomareita ole. Itsekin taannoin mielipiteen muodostin enkä siksi kokenut tarvetta lukea Auerin subjektiivista tulkintaa tapahtumista. :P

Tosi hyvä valinta tähän Helmet-haastekohtaan! :D
Anki sanoi…
Kirjarikas elämäni: Kyllä, sellainen monen näkökulman kirja olisi kyllä hyvä!

Mai: Niin ehkä meistä jopa useimmat olemme, luulen.

Leena: Kyllä, se mitä kirjoitetaan vaikuttaa ehdottomasti ihmisiin.

Elegia: Kiitos linkistä, ikävä kyllä minulla ei ole Hesarin tilausta niin en voi ainakaan nyt lukea. Sehän on ilman muuta selvää, että tämä kirja on erittäin subjektiivinen.
Tämä kirja oli kyllä nappivalinta Helmet-haasteeseen! :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen