Clare Pooley - Joka päivä laiturilla 5

">>Silloin joskus olisin aiheuttanut liikennekaaoksen, vaikka olisin mennyt ulos jätesäkissä>>, Iona sanoi niiskaisten. >>Nyt kukaan ei kiinnittäisi pienintäkään huomiota, jos kävelisin kadulla alasti.>> Piersistä se ei tuntunut yhtään uskottavalta. Oikeastaan hän ei halunnut lainkaan ajatella Ionaa alastomana. Sellainen mielikuva oli omiaan pilaamaan päivän peruuttamattomasti."

Clare Pooleyn romaani Joka päivä laiturilla 5 (WSOY 2023, suomentanut Ulla Selkälä) on hyvän mielen teos. Joukko koulu- ja työmatkalaisia kulkee Lontoossa aina tietyillä junavuoroilla väliä Hampton Court-Waterloo. Erään kerran kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan muille matkustajille ei puhuta, kuitenkin rikkoutuu: mies nimeltä Piers on tukehtua rypäleeseen. Onneksi paikalla on sairaanhoitaja Sanjay sekä aina sanavalmis neuvontapalstan pitäjä Iona. Hiljalleen tämä tapaus alkaa oudosti lähentää ihmisiä keskenään ja piiriin liittyy myös muita henkilöitä. Primus motor on ehdottomasti Iona, mutta mitäs sitten, kun hän yhtäkkiä ei kuljekaan junalla?

Välillä sitä kaipaa hieman kevyempää otetta kirjoissakin ja siihen tarkoitukseen tämä romaani on nappivalinta! Se on lämminhenkisyyden ohella myös omaa nauruhermoani kutkutteleva. Kirjan kirjavalla ihmisjoukolla on monenlaisia murheita: epätoivoinen ihastus, oudosti käyttäytyvä poikaystävä, potkut, koulukiusaaminen... Kirjan henkilöt itse asiassa käyvät hyvinkin syvässä päädyssä ennen kuin lajityypille ominaisesti lopussa kiitos seisoo.

Vaikka kuvioissa on toki ns. pakollinen rakkausjuttukin, on miellyttävää, että kirjassa on laaja kirjo ihmiselämää. Rakkausjuttu ei ole kirjan pääjuoni, vaan vain yksi kuvio muiden joukossa. Romaanin maailma ei myöskään ole silkkaa hattaraa, vaan henkilöt todella voivat huonosti kirjan mittaan. Kaikkien ongelmat voisivat periaatteessa osua kelle tahansa meistä. Tämä realismi tasapainottaa mukavasti tätä muuten kovin toiveikasta teosta.

Hyvä valinta siis tähän kevään koittoon, kun välillä pilkahtelee jo lupaus kesästä ja olo on verrattain positiivinen.

Haasteet:

Helmet-haaste 2023: kohta 49 kirja on julkaistu vuonna 2023

Helmet-haaste 2019: ei kohtaa

Kommentit

Elegia sanoi…
Vaikuttaa kiintoisalta kirjalta. Laittelin ylös kirjastotililleni, josta voin sen tilata sitten kun tulee sopiva fiilis.

Joskus sitä kaipaa tosiaan kevyempää luettavaa, mutta ei sitten kuitenkaan liian kevyttä eli jotain ajatusta ja syvyyttä olisi kiva olla. Sain käsityksen, että tässä sellaista virettä on ainakin teemoissa, vaikka noin muuten kevyempi teos onkin kyseessä.
Marjatta Mentula sanoi…
Tällaista lukemista tarvitaan.
Kaipaan välillä kovasti jonnekin ihmisvilinään, jossa olisi enemmän nmahdollisuuksia yllättäviin kohtaamisiinkin. Tässä näyttää olevan sellainen tilanne.
Tykkään kannen iloisuudesta.
Takkutukka sanoi…
Eloisa avaus hauskakantisesta teoksesta, jossa keksiliäs idea ja joka ei nähtävästi otsaryppyjä aiheuta. Totta: välillä on mukava rentotua lukemalla tämän tyyppistä kirjallisuutta ja pelkästään nauttia suon suomasta hyvästä mielestä.
Kesän lupausta tosiaan ilmassa ja parempaa sääennustetta tarjolla, kirsikkapuutkin availevat jo varovaisesti nuppujaan, joten nyt kyllä meidän kelpaa:)
Anki sanoi…
Elegia: Joo, tässä yksi hahmoista on hyvin syvissä vesissä ja ongelmia sinänsä on kaikilla. Ei siis ylitsepursuavan hattaraista menoa. :)

Marjatta: Juu, nimenomaan yllättävät kohtaamiset ovat kirjan ytimessä. Tällaisia kirjoja todellakin tarvitaan!

Takkutukka: Juu, kirjan kannetkin ovat kyllä onnistuneet! Täällä on ollut viime aikoina ns. holotna mutta eiköhän se vielä lämpene. :)
Tämä hyvän mielen teos vetosi minuunkin! Ihana tunnelma, humoristisiakin kohtauksia ja silti myös syvyyttä ettei jäänyt hattaraksi. Jatkoon!
hänen kirjoja löytyy, just tämä loppuunmyyty...
Anki sanoi…
Heidi: Todellakin jatkoon!

Hannele: No sepäs sattui!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen