Hannu-Pekka Björkman - Metsä ei kuule neuvojani (+ lukemiskriisin puintia)

 "Kaikki olemme olleet tilanteessa, jossa täytyy valita. Oma etu tai toisen etu. Koko ihmiskunta tuntuu kysyvän, miltä minusta nyt tuntuu.

     Koko olemisemme eettinen pohja nousee kuitenkin täysin toisesta kysymyksestä. Miltä sinusta nyt tuntuu? Se on kysymys, jonka pohjalta voimme luoda uuden tulevaisuuden."


Hannu-Pekka Björkmanin uusin teos Metsä ei kuule neuvojani (Kirjapaja 2022) on kokoelma hänen kolumneistaan Eeva-lehdessä vuosina 2014-2022. Hän pysähtyy välillä tuokiokuviin, välillä taas jonkinlaisiin ilmiöihin. Kaiken taustalla on kuitenkin tarve ymmärtää merkityksiä.

Kolumnikokoelma oli kohdallani kuin helmiä sioille. Olen aina pitänyt Björkmanin kirkkaasta ajattelusta, mutta en osannut pysähtyä tekstien äärelle. Olen nopea lukija luonnostani, mutta nyt olisi tarvittu hidastamista. Monta kertaa huomasin ajattelevani aivan muita asioita kuin luettavaa tekstiä. Se on sikäli ironista, koska Björkmanin tekstit liikkuvat nimenomaan suurissa linjoissa ja ikiaikaisessa viisaudessa, mikä vaatii hiljentymistä ja rauhoittumista.

Kaipaan niitä aikoja, kun jaksoin paneutua vaikkapa Dostojevskin äärelle. Teininä sitä saattoi uppoutua 700-sivuiseen fantasiakirjaan (tai vaikka siihen Dostojevskiin) ja lukea sen parissa päivässä. Nyt 350 sivua tuntuu välillä urakalta. Hemmetin ahdistavaa kirjaihmiselle.

Myös Yle on tarttunut aiheeseen. Jutussa tarkastellaan Kimmo Jylhämön kirjaa Digi-askeesi ja pureudutaan siten digiaikakauden ongelmiin mitä tulee lukemiseen. Kuten niin monella muullakin, myös itselläni tulee selattua somea todella paljon. Kauheinta on oikeastaan se, että vankasta lukemisrutiinista huolimatta some vaikuttaa minuun näin paljon. Entäs ne ihmiset, varsinkin lapset ja nuoret, jotka ovat suoraan kasvaneet digitalisaatioon, mahdollisesti ilman tottumusta lukemiseen?

Tästä jutusta tuli nyt aivan muuta kuin ajatuksia Björkmanin teoksesta, mutta toisaalta vaihtoehtoa ei ole. Lukemiseni oli niin huonoa, etten kovin kummoisesti osaisi kirjoittaa hänen kirjastaan. Jääköön kesäkuu 2023 itselleni muistiin lukemisen kriisinä.

Kommentit

Elegia sanoi…
Minulle lyhyet tekstit ovat vaikeampia kuin pitkät ja siksi esim. novelleihin keskittyminen on minulle usein hankalaa. Sen sijaan pitkiin romaaneihin on helpompi uppoutua ja siitä on sekin hyöty, ettei tarvitse heti miettiä, mitä lukisi seuraavaksi :D

Toki myös mieliala ja -vire vaikuttaa. Nyt olen lukenut todella vähän, mutta se johtuu remontista joka on pistänyt arjen sekaisin. Minulla on kauhea ikävä lukemista, mutta olen usein niin väsynyt, etten jaksa kuin parikymmentä sivua lukea, kun uni korjaa.

Nämä Björkmanin kolumnit voisivat kyllä kiinnostaa. Niitä voisi lukea tyylillä yksi per päivä.
äitini luki Eeva-lehteä, löytyy kirjastossa
ketjukolaaja sanoi…
Tämä käsite some taitaa pitää sisällään nämä blogit? Kyllä minäkin sitten somea käytän. Lähes päivittäin käyn katsomassa mitä blogilleni kuuluu, yleensä ei ihmeitä, mikä on hyvä. Luen usein Ylen Uutisten nettisivuja ja selaan myös teksti-tv:tä joka päivä, koska meille ei tule mitään sanomalehtiä eikä muitakaan lehtiä rahanpuutteen takia.

Sinä Anki luet kyllä aika paljon, ei varmaan kannata olla huolissaan, jos lukemisessa on taukoja. Minä katselen elokuvia ja urheilua ja joskus joitakin tv-sarjoja. Viimeksi katselin sarjan pariskunnasta, joka hommasi Sisiliasta itselleen vanhan remontoitavan talon ja kunnosti sitä.

En muista tuliko meille Eeva-lehti joskus 1970-luvulla. Ainakin Me naiset tuli ja Kodin Kuvalehti, siinä oli kerran kuussa joku ihan luettava artikkeli.
Takkutukka sanoi…
Pidin tästä teoksesta todella paljon: Teos, josta jäi myönteinen ja positiivinen lukujälki. Kirjailijan jutusteleva ja ajatuksia virittelevä, valoisa tyyli ottaa vaivihkaa myös lukijansa mukaan kiintoisaan dialogiin, mikä on osoitus Björkmanin herkästä otteesta pukea ajatuksiaan sanoiksi. Se jätti jälkeensä kysymyksen: - Metsä ei kuule neuvojani on teoksen nimi. Entä, onko minulle ja meillä ihmisillä, telluksen tallaajilla puolestamme herkkäkorvaisuutta ja malttia pysähtyä kuulemaan sen neuvot??

Lukeminen muuttaa näemmä muotoaan ajan kuluessa.
Omalla kohdallani olen nyt tietoisesti jättänyt viime aikoine enenevässä määrin ns. tiiliskivet rauhaan, sillä lyhyempien teosten lukeminen sujuu paremmin, juoheammin. Somen ja muun median selaaminen ei sen sijaan ole muuttunut miksikään. Onko tällä hektisellä ajalla ja maailman sekasorrolla sekä muuttumisella yhä ripeämpään tahtiin sekä kokemuslisien väistämättömällä kertymisellä lusikkansa sopassa vai ei, jää nähtäväksi...
Anki sanoi…
Elegia: Joo siis vire todellakin vaikuttaa paljon lukemiseen! Itse luen niin harvakseltaan novelleja, etten oikeastaan tiedä, ovatko ne itselle helppoja vai vaikeita. :D
Olisi mielenkiintoista tietää, miten Björkmanin ajatukset sinuun uppoavat. Tuollainen teksti per päivä olisi varmasti hyvä tahti.

Hannele: Kiva että teiltäkin löytyy!

Ketjukolaaja: Minusta somesta ruvettiin puhumaan vasta kun tuli Facebook ja Myspace. En itse jotenkin osaa laskea blogeja someen, niin paljon hitaampia ovat blogien menot.

Totta kyllä tuokin, että normaalisti tulee luettua paljon. Toisaalta silläpä sitä sitten on ymmällään, kun ei saa luettua.

Takkutukka: Minulla kävi eilen niin, että juuri kun pääsin valittamasta niin alkoikin lukeminen taas sujua. :D Kirjastossa kyttäsin Murakamin Kafkaa rannalla, mutta ei ollut paikalla. Siinä olisi todennäköisesti mieleenpainuva tiiliskivi.
Marjatta Mentula sanoi…
En ole oikein tykästynyt Hannu-Pekka Björkmanin kolumnityyliin. Pidän maanläheisemmästä kerronnasta. Toinen kolumnisti, jota en jaksa lukea on Jenni Haukio, jolla otsikko lupaa hyvää sisältöä, mutta sitten teksti onkin pelkkää itsestäänselvyyttä etäisellä otteella kirjoitettuna.
Anki sanoi…
Juu, Björkmanilla on taipumus tavoitella taivaita. Minulle se sopii, koska kaikenlainen arkisuus tuppaa kyllästyttämään itseäni. Jenni Haukion juttuja tuskin lukisin itsekään, ehkä jo liian juhlavaa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen