Antti Nylén - Halun ja epäluulon esseet

 "Mahdollisesti tämä vaiva on kiperämpi Suomessa kuin monessa muussa "kulttuurissa". Lutherin oppi, jota tänne on 1500-luvulta asti juurrutettu, on perusluonteeltaan eradikoivaa, eivätkä nykyiset suomalaiset uskonnottomuusaktivistit ja antiteistit juurikaan poikkea 1800-luvun pietisteistä. Samasta reformaattoreiden saattueesta on kysymys, tradition vastustuksesta, joka pyrkii kitkemään uskonnon vanhat muodot pois hengellisyydestä. Suomessa kummittelee henki, joka pitää kaikkea uskonnonharjoitusta tekopyhänä hurskasteluna; tuon hengen paras aforistinen tiivistymä on kaikille tuttu lausahdus "metsä on suomalaisen kirkko". Runsas joukko nykysuomalaisia on kasvatettu sellaiseen uskoon, että uskonto, varsinkin kristillinen, on pohjimmiltaan väärin, ja kenties ainoastaan Suomessa saattaa joku pitää hyvänä sellaistakin antikristillistä letkausta kuin "sääli on sairautta"."

Antti Nylén on tehnyt pitkää uraa esseistinä ja on nykyään myös kustantaja. Hänen vanha esseekokoelmansa Halun ja epäluulon esseet (Savukeidas 2010) on kärjekäs, älykäs ja hauska. Aiheet vaihtelevat sinne sun tänne aina kirjoittajan fanittamista poptähdistä lihansyöntiin ja uskoon. En läheskään aina jakanut Nylénin mielipiteitä, mutta tunnistan kyllä älykkään ja tinkimättömän kirjailijan, kun sellaisen kohtaan. 

Mieleenpainuvin essee minulle lopulta oli avausessee Nicosfääri. Teksti kertoo jollain lailla taidepopin undergroundiin jääneestä naisesta nimeltä Nico, joka aloitti uransa kauniina mallina ja siirtyi sitten 60-luvulla tekemään tinkimätöntä taidetta. Hän kuului tuon ajan isojen tähtien piiriin, sukupuolelleen poikkeuksellisesti. Nylén tarkastelee Nicoa vimmaisesti ja kokee hänet jonkinlaisena äitinä. Tästä huolimatta Nico ei todellisesta äitiydestään huolimatta oikeastaan koskaan ollut äiti, vaan Nylénin määrittämänä sen vastakohta, "hullu ämmä". Nicoa kuvattiin aikanaan "äijänä, jolla on naisen varustukset". Epäkonventionaalisten naisten tarinoiden lukeminen on aina kiinnostavaa, ja oli jännä lukea sellainen teksti miehen kirjoittamana.

Sinänsä Nylén torjuu miehen ja naisen kategoriat. Tässä käsityksessä olen hänen kanssaan vastakkaisella laidalla. Nylén näyttää ajattelevan, että yksikin poikkeama sukupuolidikotomiasta riittää rikkomaan sen. Minusta taas määritelmät on tehtävä enemmistön mukaan, ja suurin osa ihmisistä on aivan selkeästi joko miehiä tai naisia (pidän oman sukupuolen (kokemuksen) esittämistä ulospäin aivan eri asiana kuin sukupuolta itsessään, faktana). Sinänsä Nylénin tämä käsitys on erikoinen, sillä hän on myös kolmekymppisenä katoliseksi kääntynyt uskovainen. Ikävä kyllä hän ei avaa katolisuutensa ja sukupuolikäsitystensä yhteyttä ollenkaan, sillä siitä olisi ollut kiinnostavaa lukea.

Varsin moni Nylénin essee käsittelee uskoa ja uskontoa. Esseessä Uskonnollinen yksinpuhelu hän tutkii ensin lyhyesti paradoksia, jossa uskon ja uskonnon puutteesta tehdään osa identiteettiä. Sitten hän siirtyy ruotimaan Kari Enqvistin ajatuksia uskonnosta, uskosta ja uskonnottomuudesta. Pidän siitä, miten tylysti ja ehkä jopa julkeasti Nylén rökittää Enqvistin luonnontieteellistä maailmankuvaa. Sehän ei oikeastaan ole sopivaa, koska "on päätetty", että se on ainoa oikea ja hyväksyttävä tapa nähdä maailma (Suomessa). Mieleeni jäi myös kirjailijan toteamus, ettei usko ja uskossa olo tosiasiassa tunnu miltään. Se ei ole tunne ollenkaan. Tätä asiaa Enqvist ei vaikuta ymmärtävän.

Suuri osa Nylénin kyvykkyyttä on suomen kielen suvereeni hallinta. Mitään ei ole jätetty puolitiehen ja tekstin rytmi on oivallinen. Alussa mainitsemani hauskuus tuleekin juuri tästä nautittavasta kielestä, hienosti muotoilluista virkkeistä. Humoristi kirjailija ei ole, vaan hän tarttuu asiaan kuin asiaan vakavuudella. Oli miellyttävää lukea tekstiä, jossa ajatuksia ei kainosti neutralisoida, mutta joka ei ole fanaattista ja epä-älyllistä tuuttausta. Täytyy lukea Nyléniltä muutakin.

"Kyyninen aineen ja tavaran halveksunta on kulutuskulttuurin sydämessä. Juuri sen ansiosta tavaraa voidaan niin ajatuksettomasti tuhlata. Kaikki valmistettavat tavarat, kuten nykyiset sähkökirjanlukulaitteet ja muut tietokoneet, ovat passiivista jätettä heti valmistuttuaan. Lukulaitteen jäteominaisuus otetaan käyttöön eli aktivoidaan heti, kun parempi, enemmän ominaisuuksia sisältävä laite valmistuu. Vanhan laitteen ei suinkaan tarvitse mennä rikki. Kaikki laitteen käyttäjät tietävät ja hyväksyvät tämän, koska he ovat kaikki hulluja."

Laitan loppuun yhden Nicon kappaleen, Ari's Song.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo

Kommentit

Mai Laakso sanoi…
Jo ekassa lainauksessa oli niin paljon sanoja, joiden lukemiseen pitäisi olla apuna sivistyssanakirja. Pysyttelen mieluummin kirjoissa, joita ymmärrän ilman apukirjoja.
Leena Laurila sanoi…
Minusta tuo lause että "jossain on päätetty että se on ainoa hyväksytty tapa", siis olla ei-uskovainen meillä ei pidä paikkaansa. Se on sama kuin ps-puolueen "täällä ei saa sanoa mitään" - ja sitten he sanovat, kuten aina ovat isoon ääneen sanoneet. Ei ole päätetty niin, vaan suuri osa suomalaisista on maallistuneita. Eivät kaikki. Nythän meillä on entistä isompi määrä uskovaisia, koska väestö lisääntyy paljolti maahanmuutosta ja heistä suurempi osa ymmärtääkseni on uskonnollisia. Uskonnonvapaus on.
Marjatta Mentula sanoi…
Ehkä Nylénin havaitsemaa uskontovastaisuutta on ollut tämän kirjan julkaisun aikaan vuonna 2010 jossain määrin, mutta ei tällä hetkellä.

Aika jännä ilmiö on sekin, että nuorissa suomalaisissa miehissä uskonnollisuus on kasvussa. Tästä oli juuri Hesarissa juttu. Aiemmin uutisoitiin, että muotia ovat myös kalliit tuoksut ja kalliit rannekellot. Ihan kuin nämä kaikki olisi omaksuttu arabimiehiltä.

Sain myös todisteen siitä, että nämä todella ovat teinien keskuudessa tärkeitä asioita. Teinipoikalapsenlapseni kävivät kylässä. Ensin hämmästytti se, että tyyppi, joka on oikea herkkusuu kertoi, että hän yrittää pitää paastoa, lisäsi vielä että kristittyjen paastoa (hänen koulussaan on paljon islminuskoisia), sitten toinen pojista katseli kauppakeskuksessa haikeana erään liikkeen ikkunassa esillä olevaa 400 euron kelloa. Sanoin, että tämmöiset taitaakin olla muotia nuorilla, kun aiemmin oli urheilukellot ja kysyin, miten on tuoksut. Hän tunnusti, että on hankkinut miesten parfyymin ja "vahingossa" kalliin. TikTok vaikuttaa mainoksillaan ja muuttaa paitsi ostostottumuksia myös asenteita.

Nyökyttelen tuolle kirjoituksesi lopun sitaatille.
Kirjat (printatut, oikeat) ovat muka kalliita, mutta digilaitteiden hinnoista ja jäteominaisuuksista ei välitetä ollenkaan. Niiden valmistus sekä käyttö kuluttaa planeettamme todella paljon. Köyhien maiden ihmiset kärsivät louhinnoista joissa maaaperästä kaivetaan uraania ym laitteisiin tarvittavia materiaaleja ja saastuvat hylättyjen laitteiden jätettä selvitellessään.
Marjatta Mentula sanoi…
Heräsi kiinnostus lukea Nylénin esseitä. Olen lukenut Vihan ja katkeruuden esseet ja ehkä jotain muutakin.
Anki sanoi…
Mai: En tullut edes ajatelleeksi tuolta kannalta. Vasta kun sanoit tajusin, että sivistyssanoja on kieltämättä aika monta.

Leena: Ehkä tätä katsoo eri tavalla riippuen siitä, mikä maailmankatsomus itsellä on. Kuten Marjatta tuossa alempana toteaa, on kristinuskossakin tiettyä nousua juuri nyt ja vieläpä nuorukaisten kohdalla.

Marjatta: Olen itse hyvin yllättynyt nuorten miesten kristillisyydestä. Elin teinivuosiani tämän kirjan ilmestyessä ja silloin nimenomaan miehet halveksivat uskontoa. Lähes kaikki militantit ateistit olivat miehiä. Toisaalta näen miesten uskovaisuudessa ison vaaran paikan, sillä heitä kiehtoo usein juuri konservatiivisuus, mikä taas on suora uhka naisille. Saa nähdä, lähteekö evlutkirkon sisäinen vääntö konservatiivisuuden vs. liberaaliuden välillä saamaan selkeämmin sukupuolen mukaisia jakolinjoja.
Elegia sanoi…
Lainausten perusteella tosiaan melko räväkkää ja anteeksi pyytelemätöntä tekstiä. Voisi lukea sekä kielen että ajatusten takia. Otaksun, etten välttämättä monissa asioissa ole samaa mieltä tai sitten en edes tunnista niitä, mutta sehän jo on itsessään kiinnostavaa. Kirja on julkaistu 2010, jolloin olen ollut poissa Suomesta vasta noin vuoden, joten periaatteessa hän kirjoittaa Suomesta, joka minun pitäisi tuntea.

Uskonnollinen en ole, mutta ei minua häiritse toisten uskomiset. Uskonnollinen podcast “Mitä helvettiä” on eräs lempipodcastini ja ilahduin, kun siitä tuli toinen kausi. Siinä käsitellään Raamattua ja uskontoa hyvinkin raikkaalla ja reteällä otteella, mutta kunnioittavasti!
Anki sanoi…
Joo, en ollut itsekään kaikesta samaa mieltä Nylénin kanssa. Silti oli tosi kiinnostavaa seurata hänen ajatuksenjuoksuaan.

Mainitsemasi podcast kuulostaa tosi kiinnostavalta! Olen hyvin huono keskittymään podcasteihin, mutta tuota voisi kokeilla.
Esseekokoelmia tulee luettua hyvin harvoin. Kenties Nylenin tuotantoon olisi tutustuttava.
Esseet ei oikein ole oma juttu ja nyt oli lainaus alussa sen verran haastavaa tekstiä, että... joo olkoon, kello on kohta neljä lauantaiyönä ja kun aattelin että käynpä läpi nuo sunnuntaistriimin kirjat vielä ennen kuin könyän nukkumaan, en ajatellut että ihan tuollaista tekstiä tulisi vastaan 😆
Anki sanoi…
Tuulevi: Nylénistä voi olla hyvä aloittaa, koska hän kirjoittaa hyvin ja herättää teksteillään ajatuksia ja tunteita!

Jane: Ai, minä en siis tajunnut ollenkaan, että tässä olisi jotain erityisen haastavaa... :D
Amma sanoi…
Kaunokirjallinen essee on minulle vähän vaikea laji, ja kirjoittajalle tietysti myös. Aika vähän tulee luettua, aiheen pitää kiinnostaa, että jaksan nähdä tarvittavan vaivan. Mutta olisi varmasti syytä lukea enemmän. Ehkä tämä ei kuitenkaan ole se esseekokoelma, johon ensiksi tarttuisin.
Anki sanoi…
Sinua voisi hyvinkin kiinnostaa Tanja Tiekson teos Fantasma. Siinä on historiallisuutta ja naisen asemaa sekä upea kieli.
No eihän normi kaunokirjallisuudessa / lukuromaaneissa / feelgoodeissa / dekkareissa tmi ole lauseita kuten "Lutherin oppi, jota tänne on 1500-luvulta asti juurrutettu, on perusluonteeltaan eradikoivaa, eivätkä nykyiset suomalaiset uskonnottomuusaktivistit ja antiteistit juurikaan poikkea 1800-luvun pietisteistä." 😅
Tmi = tms 😉

Jos nyt lähden tuota lausetta purkamaan, niin Lutherin opit, okei, meidän versio kristinuskosta. Eradikoiva, en tiedä, onko sillä jotain tekemistä erakko -sanan kanssa eli jollain tapaa omissa oloissaan pysyttelevää? Antiteisti on vieras sana (kännykän ennakoiva teksti syöttö ehdottaa Antikristusta, sissos!) mutta ateisti se ei ole, olisiko sitten vastaan kaikkia mahdollisia teisti- päätteisiä termejä? Pietisteistä on koulussa luettu, mutta siitä on jo niin monta vuosikymmentä, että en muista mitä porukkaa olivat. Tulee mieleen jotkut niukkuudesta nauttivat tiukasti tulkitsevat heput 😉 Sitten tuon sisältö pitäisi vielä lausetta lukiessa ymmärtää. Ei suju , edes näin neljältä iltapäivällä kuten nyt sattuu olemaan.
Kuuntelen parhaillaan mielettömän hienoa lukuromaania jossa on ollut monia kauniita lauseita. Pidin esimerkiksi tästä, joka tulee olemaan osa juttuni sitaattia:
"Hän oli siinä iässä, jossa tuleva aikuinen kolistelee vielä kehittymättömän lapsen luita kuin vanki sellin kaltereita."
Anki sanoi…
Niin, sehän riippuu paljon siitä, mihin on tottunut. Minun on pitänyt aikoinaan kyetä lukemaan ja tuottamaankin asiatekstiä vierailla kielillä, joten ehkä siksi en helposti koe suomenkielisiä tekstejä vaikeiksi. Tottakai suomessakin raja tulee joskus vastaan, luonnontieteellisiä tekstejä en varmasti kummoisesti hahmottaisi. Vierailla kielillä ei olisi niissä aiheissa mitään jakoa. :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Runohaaste Eino Leinon ja runon ja suven päivänä 6.7.2023!