Nefertiti Malaty - Melankolian mestari - Miika Tenkula

 "En tunne ketään toista niin tunteellista ja herkkää ihmistä kuin Miika", sanoo Elisa Junttila. "Miika tunsi kaikki tunteet todella voimakkaasti, mistä oli monesti hänelle itelleen myös paljon haittaa. Miikaa kuvailisin kristalliksi, sillä oli herkkä pinta kuin kristallissa ja se tunsi herkästi kaikenlaisen energian ulkopuolellaan. Miika oli voimakkaasti tunteva ja särkyvä. Miikalle itelleen ja lähellä oleville se oli hyvin haasteellista. Hyvässä ja pahassa."

Nefertiti Malatyn kirjoittama kirja Melankolian mestari - Miika Tenkula (Like 2024) on tehty yhteistyössä Tenkulan lähipiirin kanssa, ja se valottaa suuresta maailmansuosiostaan huolimatta aina hieman varjoihin jääneen kitaramestarin elämää ja persoonaa. Tenkula oli vuosina 1989-2005 aktiivisena olleen metallibändi Sentencedin alkuperäisjäsen ja voimahahmo. Tenkula sävelsi valtaosan Sentencedin kappaleista. Kitaristina hänellä kuvataan olleen erityisen hyvä maku; vaikka mahdollisuuksia tekniseen elvistelyyn olisi ollut, Tenkula valitsi aina soittaa soolonsakin biisien ehdoilla.

Sentencedistä on periaatteessa kirjoitettu jo kaksikin kirjaa, kitaristi Sami Lopakan ehkä vain puolittain fiktiivinen Marras ja Matti Riekin virallinen bändielämäkerta Täältä Pohjoiseen. Melankolian mestari täydentää näitä kirjoja, sillä Tenkulasta on mahdoton puhua puhumatta myös Sentencedistä. Kiertäminen oli bändille lähes kirjaimellisesti täyttä murhaa, ja se lopulta sinetöi yhtyeen kohtalon. Musiikillisesti kasvuvaraa olisi ollut ehkä jopa giganttisiin mittoihin kuten aikalaisilla HIMillä ja Nightwishilla, mutta kova pohjoispohjalainen luonne ei antanut periksi. Lopulta bändi päätettiin kuopata yhteistuumin ja tyylikkäästi.

Tenkulaa kuvataan varsinkin vieraassa seurassa varsin syrjäänvetäytyvänä ihmisenä. Hän oli myös selvästi hyvin epävarma englannin taidoistaan ja halusi aina jonkun tulkiksi. Lopakka tuumi, että Tenkula taisi oikeasti osata paljon enemmän kuin antoi ymmärtää. Tutussa seurassa Tenkulasta sukeutui jopa viihdyttäjä ja hyvin räävitön persoona. Tietokonetta hän ei koskaan suostunut opettelemaan käyttämään, vaan teki viimeiseen asti demoaihiot viheltelemällä kasettimankan nauhalle. 

Kirjaan on haastateltu paljon ihmisiä, ja se tuo Tenkulan eri puoliin monipuolisuutta. Niin hyvät kuin huonotkin puolet tulevat esiin. Tenkula oli tietyssä mielessä hyvin vaatimaton mies, kuolinpäiväänsä asti lippispäinen muhoslainen, joka kävi päivittäin tekemässä parit Veikkaukset ja istuskeli kyläbaarissa. Kuitenkin hänen kerrotaan tienneen, että hän on hyvä kitaristi ja säveltäjä. Silti elvistelyn elkeet loistivat poissaolollaan. Toisaalta voimakas herkkyys, jota sitaatissa entinen avovaimo kuvaa, on haasteellista varsinkin pohjalaiselle miehelle, jolta moista ei odoteta. Ehkä haastava herkkyys oli osittain takana Tenkulan runsaassa juopottelussa, joka Sentencedin kuoppaamisen jälkeen oli jo kaukana hauskanpidosta.

Kirjan loppupuoli on väistämättä surullinen, sillä Tenkula kuoli 2009 perinnölliseen sydänvikaan äkillisessä sairaskohtauksessa kotonaan. Hän oli syntynyt 1974, joten lähtö tuli nuorena. Tenkula ei muutenkaan oikein löytänyt enää paikkaansa Sentencedin jälkeen, mikä tuntuu hyvin surulliselta. Uuden yhtyeen perustamisessa pitää olla hyvin ulospäinsuuntautunut ja avoin ja sitä Tenkula ei ollut.

Päätän juttuni Sentencedin viimeiselle kuoppajaiskeikalle, viimeiseen biisiin End Of The Road. Kuuntele loppuun asti, sillä siellä odottaa Tenkulan äärimmäisen kaunis ja tyylikäs soolo, jolla ei ole mitään tekemistä tyypillisten hevisoolojen kanssa.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 42. Kirjan nimessä on alaotsikko