Niilo Sevänen - Talven portti (Ikitalvi -sarjan esiosa)
Kuuntelin ensimmäisen äänikirjani! Niilo Seväsen vanha novelli Talven portti (Gummerus 2023, lukija Raiko Häyrinen) alustaa uuden fantasiasarjan Ikitalvi maailmaa. Novellissa viikingit ovat saapuneet Irlantiin ja yhyttäneet vanhan ukonkäppänän. Ukko kertoo hädissään sumujen peittämästä saaresta, jolta löytyy varautumattomia asukkeja ja paljon rikkauksia. Ahne viikinkikuningas Sigurd päättää lähteä saarelle, vaikka talvi painaa jo uhkaavasti päälle. Sigurdin muita fiksumpi käsipuoli poika Asbjörn kokee tarinan mittaan pahoja aavistuksia eikä suotta. Ovatko hurjat soturit kohtaamassa itseään suuremman vastuksen?
Minua jännitti, pystynkö ollenkaan keskittymään äänikirjaan. Tämä novelli kestää luettuna 1h 45 min ja kuuntelin sen kahdessa osassa. Ainakin vaakatasossa maatessa keskittyminen oli helppoa ja pääsin tarinaan nopeasti kiinni. Henkilöitä on jonkin verran, muttei kuitenkaan valtavasti. Lisäksi kuvailevat osiot toivat pientä hengähdystaukoa ja auttoivat rakentamaan tarinaa visuaalisesti mielessä.
Aloittelin eilen Seväsen uutuusromaania Ikitalven polku ja koin esiosan tulevan ehkä tarpeeseen. Tällainen pienimuotoisempi tarina oli hyvin omaksuttavissa. On mielenkiintoista nähdä, miten se aikanaan liittyy varsinaiseen sarjaan.
Minusta Seväsen kirjoitustyyli on hyvin laadukas. Hän osaa käyttää monipuolista sanastoa ja liittää juuri oikeat sanat yhteen. Novellin intensiteetti kasvaa vähitellen ja lopussa on suorastaan eeppisiä piirteitä, kun alkaa kunnolla rytistä. Henkilöhahmoista saa hyvin nopeasti jonkinlaisen käsityksen. Itselleni kiinnostavin hahmo oli Asbjörn, joka ehkä juuri kätensä menetyksen vuoksi oli joutunut kehittämään ajatteluaan, koska ei kyennyt enää sotimaan. Lapsinäkökulman kautta soturit näyttäytyvät jopa tyhmässä valossa, koska ovat ahneita eivätkö osaa kunnioittaa tai pelätä itselleen vieraita asioita.
Ainoa miinus on kirjan alkupuolella oleva kielellinen kömmähdys, jossa joku "ei virkannut mitään". Toki pitäisi olla "virkkonut". Tämä moka on toisaalta varsin yleinen nykyään.
Kommentit
No mitäs nyt, saatatko kuunnella toisenkin äänikirja? Mikä jäi tunnelma siinä mielessä?
Mulla oli suuri pelko etten pysy perässä ennen kuin kuuntelin ekan kirjan, ja niin vain jäin koukkuun, kun tykkäsin kuunnella mite8joku lukee minulle tarinoita. Nykyään en kyllä näekään enää niin hyvin, että saisin luettua kaikkia kirjoja, osan joo, osaa en. Sitä se vanheneminen tekee 🤷
Tästä Niilo Seväsen novellista tai muista kirjoistaan en ollutkaan aiemmin kuullut. Fantasiaa luen harvakseltaan, vaikka se kiinnostaa. En tiedä, miksei sitä tule luettua.
Kyllä minä saatan hyvinkin kuunnella myös toisen äänikirjan, otin halvalla Basic-mallin kuukaudeksi niin jäi vielä paljon tunteja jäljelle. Tosin minua kiinnostaa eräs vain e-kirjana löytyvä lyhyehkö teos, joten siihen kuluu osa tunneista sitten. Näön heiketessä äänikirjat ovat kyllä tosi hyvä vaihtoehto!
Elegia: Minäkin voisin onnistua kuuntelussa kävellen, mutta ainoat kuulokkeeni ovat nappimallia ja putoilevat korvista paikallaan ollessakin. :D Eikä nyt ole mahdollista lähteä investoimaan varsinaisiin langattomiin luureihin.
Sevänen on tosiaan tutumpi Insomniumin laulaja-basistina. Hänen fantasiansa on aika eeppistä, joten jos sellainen uppoaa niin varmaan pitäisit hänen kirjoistaan.
Villis: Insomnium on minullekin joensuulaistuneena toki tuttu. Heidän musiikkinsa vaatii aika paljon keskittymistä, kun on niin monipolvista ja täynnä erilaisia koukkuja.
Heidi: Minä jotenkin vierastan ajatusta, että kirjaa kuunnellessa touhutaan sitä sun tätä samalla. Haluan mielelläni antaa kaiken huomion kirjalle. :) Todennäköisesti putoaisin kärryiltä, jos touhuaisin samalla muuta.
Luulisin, että varsinaisen sarjan ymmärtää ilman tätä esiosaakin. Olen vähän matkaa lukenut ekaa osaa. :)
En tiennytkään, että Seväsen romaaniin/ kirjasarjaan liittyy myös tällainen novelli. Olen vähän kahden vaiheilla, onko minun juttuni, joten luen mielelläni kokemuksia.
Itse kuuntelen äänikirjoja sekä levätessä että puuhastellessa ja lenkkeillessä. Tylsät puuhat menevät sutjakkaasti kun on kiinnostavaa kuuntelemista korvissa!
Oman kokemukseni mukaan sellainen +- 10h on ihanteellinen äänikirjan pituus.
Muistan ensimmäisiä äänikirjakuuntelujani. Keskittyminen oli hankalaa, mutta niin sitä vaan on oppinut ja nykyään keskittyminen ei ole mikään ongelma ja vain harvoin joudun tarkistamaan jotain kelaamalla takaisin, vaikka useimmiten puuhailen samalla jotain muuta.
Storytelin torkkukytkin on myös oivallinen ominaisuus. Aika ihanaa nukahtaa äänikirjaan. Ihan kuin joku lukisi iltasadun.
Kirsi: Ainakaan vielä en ole innoissani luukuttanut äänikirjoja. Toki aion käyttää jäljellä olevat tunnit ennen tilauksen päättymistä. Kokemus oli positiivinen, mutta taidan edelleen pysyä pitkälti printtikirjoissa.