Elly Griffiths - Viimeinen leposija (Ruth Galloway -mysteeri 15) (Naistenviikko 2024)

 "Ruth on liian tyrmistynyt vastatakseen mitään. Edelleen hymy huulillaan Leo jatkaa: "Minulla ei ole mitään salattavaa. Sen voit kertoa komisario Nelsonille. Ja ylikonstaapeli Fullerille samoin. Kiinnostava nainen. Mutta koska vaivauduit tänne saakka ja laskeuduit maan kohtuunkin, voin antaa sinulle vinkin. Huomaa myös sisko."

"Kenen sisko?"

"Sen saat päätellä itse", Leo sanoo. "Sisters are doing it for themselves." Hän nauraa jälleen, nyt mainiolle sitaatilleen."

Elly Griffithsin suosittu Ruth Galloway -sarja on tullut päätökseensä osassa Viimeinen leposija (Tammi 2024, suomennos Anna Kangasmaa). Nelsonin tiimille tulee tutkittavaksi epäilty henkirikos vuosituhannen alusta, kun vanhasta kahvilatilasta löytyy  naisen luuranko. Luuranko tunnistetaan pian Emilyksi, jolla oli epäilyttävän kiinteä suhde yliopisto-opettajaansa. Cathbad on myös tuntenut Emilyn. Hän myös sairasti edellisessä osassa rajun koronan, josta säteilee vaikutuksia edelleen. Ruth tempoutuu edelleen itsenäisen naisen elämän ja Nelsonin välimaastossa.

Olipas ihanaa ja vähän haikeaakin lukea tämä viimeinen osa. Sarjan vakiokaluston tuntee kuin omat tuttunsa ja heidän vaiheisiinsa on ollut mukava aina palata. Toisaalta jokainen sarja tarvitsee päätepisteensä. Varsinkin Ruthin ja Nelsonin soutaminen ja huopaaminen on mennyt jo naurettavan pitkälle, ja oli aikakin saada vatvomiselle päätös. Päätöstä en tule tässä paljastamaan.

Sinällään tämä osa ei ole mielestäni aivan kirkkainta kastia sarjassa. Vaikka lukemisesta nautinkin, oli meno hiukan väljähtänyttä. Itse murhatapaukseen ei saatu oikein kunnon kipinää ja loppurytinätkin olivat aika kesyjä. Toisaalta sarjaan on niin kasvanut kiinni, että tästäkin menosta tykkäsi kuitenkin. Ruthin nasevat ajatukset saivat minut useaan kertaan naurahtamaan ääneen. Hän onkin todella mahtava henkilöhahmo dekkarigenressä!

Sujuvasti luettavaa cozy crimea. Viihdyttävä teos, jossa saa jättää haikeat jäähyväiset vanhoille hahmoille. Tämä postaus on osa Tuijata-blogin naistenviikkohaastetta.



Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (esimerkiksi joulu tai juhannus)

Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut

Kommentit

Mai Laakso sanoi…
Suosikkisarjani. Minullekin tuli vähän haikea olo, sillä Ruth on ihana.
Luin jossain vaiheessa tätä sarjaa mutta sitten väsähdin. Tuskin siis tulee tähän tartuttua, vaikka kuvauksesi perusteella vaikuttaa sellaiselta, että voisin pitää. Kotoisuus ja huumori kelpaavat kyllä.
Anki sanoi…
Mai: Joo, Ruth on ihana ja mahtava!

Jonna: Näihinhän voi palata milloin vain jos sattuu siltä tuntumaan. Tietyllä kaavallahan näitä on kirjoitettu, joten kyllästymisenkin ymmärtää.
Minna Vuo-Cho sanoi…
Minä olen jumittunut tuohon korona-osaan, mutta ehkä nyt saan luettua loppuun, kun tiedän sarjan päättyvän. Olen pitänyt Ruthista kovasti, mutta jotenkin osat alkoivat kyllä jo vähän toistamaan itseään.
Tämä on sarja josta kuulee aina hyvää, mutta jostain syystä en ole vain vielä saanut tähän tartuttua vaikka cozy crime juuri on genreni. Jotenkin kun jossain sarjassa on jo paljon osia ja on toivottomasti jäljessä, niin aloittamisen kynnys nousee. Uutuuksien perässä on paljon helpompi pysyä, mutta ehkäpä pitäsi silti antaa mahdollisuus. Ainakaan sarja ei enää lisää paisu :D
Anki sanoi…
Minna: Kieltämättä sarjassa on menty aika samalla kaavalla.

Heidi: Ymmärrän, itselläni on sama juttu monen muun sarjan kanssa! :D Kun on niin paljon osia niin tuntuu työläältä aloittaakaan. Olen kyllä varma, että pitäisit tästä sarjasta.
Anneli A sanoi…
Blogipostausten perusteella tiedän, että tässä on kyseessä todella suosittu dekkarisarja. Itse olen lukenut kaksi osaa tätä sarjaa, mutta siihen se sitten jäikin. En oikein muista, miksi, mutta ei vaan ollut ihan minun juttuni, vaikka olenkin dekkareiden ja cosycrimen ystävä.
Tämä on kerrassaan mainio sarja - etenkin sen jälkeen, kun Ruthin painin/koon jatkuva kommentointi väheni/loppui.
Anki sanoi…
Anneli: Eihän kaikesta tarvitsekaan niin tykätä. Joskus ei vain uppoa.

Tuulevi: Joo totta, onneksi se ylenpalttinen Ruthin kilojen puinti jossain välissä loppui.
Anonyymi sanoi…
Minä en ole tähän innostunut. Taisin lukea ensimmäisen, tai ainakin yrittää sitä, mutta ei oikein lähtenyt minulla vetämään. Se on kyllä yhtä aikaa hieno ja haikea tunne, kun itselle tärkeä kirjasarja tulee päätökseen ja rakkaiksi tulleille hahmoille joutuu jättämään hyvästit.
Amma sanoi…
Ja edellisen kommentin jätti siis Amma, nimi ei jostain syystä tarttunut mukaan :)
Olen säästänyt tätä viimeistä osaa, kun en haluaisi päästää Ruthista irti. Hän on minun paras ja läheisin kirjallinen ystäväni ja kyllä tulee olemaan haikeaa kun sarja päättyy....
Anki sanoi…
Joo, ei tämäkään sarja kaikkia varten ole. Kovasti kyllä itse kiinnyin sarjan hahmoihin!
Anki sanoi…
Ymmärrän hyvin! Ruth on harvinaisen samastuttava naishahmo.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen