Terry Pratchett - Aikavaras (Kiekkomaailma 26)

"Se nainen kertoi minulle kaiken", Wen jatkoi. "Tiedän, että aika luotiin ihmisiä varten eikä päinvastoin. Olen oppinut muotoilemaan ja taivuttamaan sitä. Tiedän kuinka hetki saadaan kestämään ikuisesti, sillä se on jo tehnyt niin. Ja voin opettaa nämä taidot jopa sinulle, Turvelampi. Olen kuullut maailmankaikkeuden sydänäänet. Tiedän vastaukset moniin kysymyksiin. Kysy minulta."

    Opetuslapsi katsoi mestariaan hieman pöllömäisesti. Aamu oli niin varhainen, että sitä olisi voinut kutsua varhaiseksi aamuksi. Tämä oli ainoa asia jonka hän tällä hetkellä tiesi täysin varmasti.

    "Tuota... mitä mestari tahtoo aamiaiseksi?" hän kysyi.

    Wen katsoi heidän leiristään alamäkeen poikki lumikenttien ja uutta maailmaa luovassa kultaisessa päivänvalossa kylpevien purppuraisten vuorien ja pohti mielessään inhimillisyyden tiettyjä ilmenemismuotoja.

    "Ahaa", hän sanoi viimein. "Yksi niistä vaikeista kysymyksistä." 

Terry Pratchettin Kiekkomaailma-sarjaan kuuluva hulvaton pläjäys Aikavaras (Karisto 2010, suomentanut Mika Kivimäki) pureutuu aikaan ilmiönä ja parodioi samalla idän viisauksia. Lakaisija Lu-Tze saa oppipojakseen näppärän kaverin, joka on  ollut Varkaitten killassa hyvää vauhtia tulossa mestarivarkaaksi. Valistuneempi henkilö on kuitenkin saanut Lobsongin kiinni Kojootin Asennosta, joka on häkellyttävän kovatasoista ajan hallintaa. Lobsongin saapuessa historiamunkkien tykö Ankh-Morporkissa tapahtuu tavallistakin kummempia. Salaperäinen lady haluaa rakennuttaa kaikkien aikojen kellon: kellon, joka kulkee erehtymättömästi oikeassa ajassa. Tarkoitukseen löytyy kelloseppä Jeremy, joka on haltioissaan tällaisesta tilaisuudesta. Ikävä kyllä hankkeen onnistuminen vain tarkoittaa käytännössä maailmanloppua. Lobsongin ja Lu-Tzen ohella sitä pyrkii estämään Kuoleman tyttärentytär neiti Susan, joka on osittain kuolematon, noita ja ankara opettajatar samassa paketissa. Mutta onnistuuko hankkeen estäminen? Vastaavassa hankkeessa on nimittäin onnistuttu ammoisina aikoina ja sen seurauksena historia on hajonnut palasiksi.

Pratchettin maailma on alusta asti tuntunut minusta todella omalta ja mielestäni tässä Aikavarkaassa tiivistyy todella hyvin hänen taitonsa luoda napakka draamankaari ja tykittää hyviä vitsejä joka käänteessä. Yleisen satiirin ohella Pratchettin kirjoissa minua kiehtoo varsin napakka ihmistuntemus. Kaikki hahmot ovat hyvin todentuntuisia ja fantasiamaailman logiikka ei lopulta ole sen kummempaa kuin ihmiskunnan tärähtänyttä logiikkaa. Yksi suosikkejani on aina ollut neiti Susan. On ehdottoman oikein, että Kuoleman jälkeläinen on ankara ja järkevä nainen ja ammateiltaan sekä opettaja että noita. Pratchettin naishahmot todella ovat naisia eivätkä epämääräisiä haavekuvia. Neiti Susan on ainakin itselleni jossain määrin äärimmäisen samastuttava persooona. 

Toinen onnistunut ihmiskuvaus tapahtuu eräänlaisten epäihmisten kautta. Tässä maailmassa universumista löytyy hahmoja, joita kutsutaan nimellä Tarkastajat. Ne ovat joukko järjestystä halajavia loogisia ajatuksia, jotka välttävät yksilöllistymistä. Tässä kirjassa kuitenkin yhden on pakko omaksua maallinen tomumaja ja vastoin kaikkia suunnitelmia aina vain useampi Tarkastaja seuraa perässä. Loogiset ajatukset saavat huomata, että lihalla on hirveästi vaatimuksia eivätkä ne välitä logiikasta. Ruumis haluaa ruokaa, juomaa, kosketusta, nautintoja, se voi tuntea kipua... Tarkastajien kompurointi ihmisinä on hulvaton käänne ja toisaalta se saa pakostakin ajattelemaan ihmisen monimutkaisia ajatuksia ja tarpeita.

Suosittelen Pratchettin tuotantoa edelleen. Kiekkomaailma on hyvin pitkä ja massiivinen sarja, jossa on monia alasarjoja. Aikavaras on vallan hyvä ensimmäinen kirja, jos ei halua lukea sarjaa kirjojen ilmestymisjärjestyksessä.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2015: Kohta 47. Hauska kirja