Ville-Juhani Sutinen - Reunamerkintöjä - Kadonnutta Eurooppaa etsimässä

 "Galitsian materiaalinen ja kulttuurinen perusta ovat tuhoutuneet toistuvasti, etenkin 1900-luvun sodissa. Tuhojen jälkeen alueelle on noussut aina jotain uudenlaista. Sen pohjana ovat olleet rajamaa, kirjavuus ja prosessuaalisuus. Silloin, kun näitä piirteitä ei ole haluttu hyväksyä, kuten natsien valtakaudella tai Neuvostoliitossa, ne on pitänyt tukahduttaa väkivaltaisesti. Vielä nykyäänkin, vaikka Ukrainan ja Puolan identiteetit rakentuvat vahvasti kansalliselle pohjalle, Galitsian henki vaikuttaa alueella.

     Galitsia on maa, jossa mikään ei ole lopullista, ja sen seurauksena mikä tahansa on mahdollista."

Ville-Juhani Sutinen on nuorena Itä-Eurooppaa kiertäessään alkanut kiinnostua vanhasta ja jopa myyttisestä Galitsiasta, joka sijoittuu tällä hetkellä Puolan ja Ukrainan alueille. Se on keskisen Itä-Euroopan entinen monikulttuurinen alue, jonka ideaa ja ideaalia pitivät kauan pystyssä useat lähinnä juutalaiset kirjailijat. Sutinen esittelee heitä kirjassaan Reunamerkintöjä - Kadonnutta Eurooppaa etsimässä (Avain 2025): Leopold von Sacher-Masoch, Stefan Zweig, Joseph Roth, Bruno Schulz, Samuel Josef Agnon, Stanislaw Lem ja Yuriy Tarnawsky. Kaikille Galitsia ja Itävalta-Unkarin muinainen valtakunta olivat loputtoman kaihon ja nostalgian lähteitä. Galitsia ei sopinut voimistuvaan ajatukseen kansallisvaltioista.

Useiden kirjailijoiden tuotantoon sulautuu vahvasti juutalaista kulttuuriperintöä. Monet metaforat ovat jopa mahdottomia seurata ei-juutalaiselle lukijalle. Kaikki näistä kirjailijoista myös syystä tai toisesta poistuivat aikuisina Galitsian alueelta ja haikailivat sinne loppuelämänsä. Osalle Galitsian ajat olivat yhtä kuin lapsuus. Lähestyvä toinen maailmansota tarkoitti, että vanha tarina vaeltavasta juutalaisesta tuli lihaksi ja oli parempi pysyä liikkeessä. 

Sutinen on kirjoittamisprosessin aikana matkustanut Itä-Euroopassa ja kirjasta löytyy mustavalkokuvitusta. Luonnollisesti Ukrainan puolelle ei ole hirveästi menemistä, mutta Puolasta löytyy paljon kaikkea mielenkiintoista. Natsien vallan aikana Itä-Eurooppa hyvin vahvasti tyhjeni juutalaisista. Juutalaiset olivat kuitenkin asuneet alueella vuosisatoja, joten jäljellä on edelleen aavemaisia tyhjiä rukoushuoneita. Joitain niistä on otettu muuhun käyttöön, mutta tarkkasilmäinen huomaa koristeluista paikan olleen alun perin synagoga.

Olen itse hyvin kiinnostunut tietynlaisesta kaupunkikulttuurista ja joistain spesifeistä maantieteellisistä ja historiallisista aiheista. Kirja Galitsiasta olikin sopiva teos minulle ja täysin uutta tietoa kaikin puolin. Suosittelen.

Haasteet:

Helmet-lukuhaaste 2024: Kohta 6. Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle (sinnekin ja myös todella monelle muulle vuosikymmenelle)

Kommentit

leevilevitoi sanoi…
Luin Sutisen Galitsia-kirjan joku aika sitten, ja nyt käyn sitä uudestaan läpi. Hieno kirja vähän yllättävällä näkökulmalla. Olen Sleesiassa ja Puolan puoleisessa Galitsiassa pari kertaa käynyt, ja ymmärsin, että vanha habsburgilainen henki elää siellä vielä. https://leevilevitoi.blogspot.com/2025/05/ville-juhani-sutinen-reunamerkintoja.html
Anneli A sanoi…
Varmasti mielenkiintoinen ja uutta tietoa antava teos. Nuo mainitsemasi kirjailijat ovat minulle tuntemattomia. Ville-Juhani Sutinen on taitava kirjoittaja. Hän on kirjoittanut mitä moninaisimmista aiheista. Joitakin kirjoja hän on kirjoittanut yhdessä Ville Ropposen kanssa. Mieleeni on jäänyt erityisesti yksi heidän teoksistaan: Luiden tie – Gulagin jäljillä.
Tuulevi sanoi…
Kuulostaapa kiinnostavalta! Kauan sitten olen matkaillut tuolla alueella. Noiden kirjailijoiden tuotantoa en ole lukenut. Sutiselta olen lukenut pari kirjaa, Vaivan arvoista ja Matkalla Suomeen.
Amma sanoi…
Kiinnostavaa! Galitsia on nimenä tuttu, mutta en olisi osannut sitä sijoittaa kartalle. Kulttuurissamme on lukuisia kerrostumia ja on totta, että esimerkiksi juutalaisperäinen on vieraampaa ja toinen maailmansota aiheutti myös varmasti katkoksen ja merkittävä osa itäeurooppalaisia juutalaiskulttuuria vain katosi.
Minulle nimi Galitsia ei soita minkäänlaisia kelloja. Ehkäpä tämä voisi olla hyvä lukea ihan sivistävässä mielessäkin. Sutisen Matkalla Suomeen -teos oli mieluisaa luettavaa, pidin kirjailijan tavasta katsoa maailmaa.
Olin kuuntelemassa Sutista Rosebud Sivullisessa, kun hän kertoi tästä kirjasta. Olin ihan, että mikä ihmeen Galitsia! Olen aina ollut erittäin kiinnostunut kartoista, joten hämmennyin, kun Euroopassa oli alue, josta en ollut kuullutkaan. Minulla on Reunamerkintöjä-kirja, mutta en ole vielä sitä lukenut. Sinunkin juttusi kannustaa kyllä lukemaan sen, kiitos.
Anki sanoi…
Harva suomalainen varmaan on kovin perillä Galitsiasta tai muutenkaan Itä-Euroopan historiasta tarkemmassa mittakaavassa. Kiintoisa aihe kyllä ehdottomasti.
Anki sanoi…
Aion ehdottomasti tutustua tarkemmin Ville-Juhani Sutisen tuotantoon.
Anki sanoi…
Vaivan arvoista on lukulistallani.
Anki sanoi…
Kyllä, juuri tuo kulttuurin kerrostuminen on Sutisen teoksen ytimessä ja hyvin kiinnostavaa.
Anki sanoi…
Joo, Sutisella on kiinnostavia teemoja kirjoissaan.
Anki sanoi…
Mukava olisi lukea sinun juttusi tästä kirjasta!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valoa valoa valoa

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

Håkan Nesser - Koston jumalatar (Barbarotti-sarja 6)