Helmi Kekkonen - Kotiin (2. bloggaus)

 


"Katsellessaan nopeasti muodostuvia vesivanoja lasin pinnalla hänen tulee hetkeksi ikävä talvea, pakkasen tuomaa selkeyttä asioihin. Kun on niin kylmää ja kirkasta että kaiken voi nähdä ja leikata irti, laittaa taskuun ja pitää siellä."

Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2009. Kannen suunnittelu Satu Ketola, taitto Niko Aula. Avain 2011.

Helmi Kekkosen novellikokoelma Kotiin on haikea, alakuloinen ja kaunis. Toisiinsa nivoutuvissa novelleissa kaikilla on kaipuu johonkin ja elämä jollain tapaa suuntaa vailla. Kaikki etsivät, kaikki janoavat, mutta harvat saavat. Viimeinen novelli nivoutuu kauniisti kokoelman aloittavaan novelliin.

Pidin tästä kokoelmasta todella paljon. Olen aina ollut haikeuden ystävä, ja haikeutta tässä teoksessa on runsaasti. Joidenkin henkilöiden kohtalot ovat todella traagisia. Joku on menettänyt syntymättömät lapsensa, toinen sisarensa. Silti tunnelma ei ole ahdistava, vaan enemmän unenomainen.

Unenomaisuus syntyy Kekkosen taitavasta kielestä, vaikkei se lopulta ole erityisen lyyristä. Teksti keskittyy pieniin yksityiskohtiin ja maalaa sen myötä isompia kuvia. Elämä on haurasta, niin myös kokoelman henkilöhahmot. Suru pilkahtelee esiin milloin tuolla, milloin täällä.

Kaikkien henkilöiden välisiä yhteyksiä en kertalukemalla hoksannut, mutta uskon niiden olevan olemassa. Joissain novelleissa nimet paljastivat yhteydet. Pidän todella paljon siitä, etteivät tarinat olleet kokonaan toisistaan erillisiä. Minulla on usein vaikeuksia novellien kanssa, mutta tämä kokoelma todella kolahti.

Olisin halunnut viipyä tässä maailmassa pidempäänkin. Onneksi Kekkonen on kirjoittanut muutakin, joten hänen tuotannostaan pääsee joskus taas nauttimaan. Suosittelen lämpimästi, myös niille, jotka eivät yleensä perusta novelleista.

PS: Huomasin vasta tekstin kirjoitettuani, että olen jo aikoinaan blogannut tästä! Eikä mitään muistikuvaa. Näköjään teininä en ollut tajunnut novellien yhteyksiä toisiinsa, mikä nyt tuntuu käsittämättömältä. 

"Katselen tavaroita ja kuvia ympärilläni. Jätän vain sen mikä on tärkeää. Kaiken muun heitän pois. Ajatus on jotenkin kohtuuton, kuka minä olen sanomaan mikä on tärkeää ja mikä ei. Nämä ovat sinun tavaroitasi, tässä talossa on sinun elämäsi."

Kommentit

Mai Laakso sanoi…
Joel Haahtela kirjoittaa myös unenomaisia, haikeita ja haaveilevia kirjoja. En varsinaisesti pidä liian verkkaisesta ja unenomaisesta tekstistä. Olen ennemminkin draamavetoisten kirjojen ystävä.
Anki sanoi…
Haahtelaa onkin tarkoitus vielä lukea. :) Minä taas tykkään unenomaisuudesta, vaikka se on kyllä taitolaji.
Pitäisi enemmänkin lukea jo luettuja kirjoja - blogi on siitä kiva harrastus että pystyy palaamaan sen pariin, mitä on kirjasta ajatellut. Aika moni kirja varmasti näyttäytyy hyvin erilaisina eri ikäisenä luettuna.
Anki sanoi…
Kyllä! Niin kävi tässäkin.
Minäkin tykkään haikeudesta ja unenomaisuudesta. Olen lukenut Kekkoselta yhden romaanin (nimeä en uskalla nyt sanoa, kun tuli lievä oikosulku...), ja pidin siitä, joten pitäisi lukea häneltä muutakin. Novelleja tulee luettua tosi vähän, mutta tämän kirjan voisi kyllä laittaa harkintaan!
Anki sanoi…
Joo, kannattaa! Varmaan pitäisit tästä. :)
Jonna / Kirjakaapin kummitus sanoi…
Olen lukenut Kekkoselta kaksi romaania – ainakin, jos blogiin on luottaminen :) Vieraat oli minusta todella hieno, ja sen myötä Helmi Kekkonen on jäänyt mieleeni kirjailijana, jonka uutuudet menevät heti lukulistalleni. Tätä novellikokoelmaa en kuitenkaan ole lukenut. Vaikuttaa kiinnostavalta.
Anneli A sanoi…
Helmi Kekkonen on minulle ihan tuntematon kirjailija. Täytyisipä ottaakin joku hänen kirjansa lukulistalle. En ole mikään suuri novellien ystävä, joten varmasti proosakirjakin häneltä löytyy.
Anki sanoi…
Jonna, odotan innolla, että pääsen tutustumaan Kekkosen muuhunkin tuotantoon! Ota ihmeessä tämä novellikokoelma luvun alle. :)

Anneli: Luulisin, että ihan romaanejakin löytyy.