Ankin kirjablogi

Anni.m keksi listata kuukauden kirjat aina kuun lopussa ja toivoi muidenkin toimivan näin. Otin siis vinkistä vaarin. :) Itselleni ei tälle kuulle sattunut mitään superhienoa ja tajunnanräjäyttävää lukukokemusta, mutta oikein hyviä kirjoja luin silti. Pari sellaista, jotka ovat olleet blogeissa suosittuja, runoutta ja jopa yksi nostalgiakokemus. Luettuja kertyi kokonaiset kymmenen, kun runokokoelmat lasketaan mukaan. Useimmat kirjoista olivat kyllä varsin ohuita, mutta kuitenkin. Olen ylpeä :) Petri Tamminen - Muita hyviä ominaisuuksia Sapfo - Iltatähti, häälaulu Doris Lessing - Viides lapsi Edith Södergran - Runoja L. M. Montgomery - Sininen linna Anja Kauranen - Pelon maantiede Ilkka Auer - Lumen ja jään maa ~ Sysilouhien sukua Susan Fletcher - Meriharakat Kristina Carlson - Herra Darwinin puutarhuri Linda Olsson - Sonaatti Miriamille

Tämäkin kirja on pyörinyt blogeissa paljon, ja viimein sain sen käsiini kirjastosta. Nythän näitä uusia/uudehkoja on tullut luettua paljon. Sonaatti Miriamille kertoo aluksi Adam Ankerin näkökulmasta. Hän on menettänyt tyttärensä Miriamin äkillisesti vuosi sitten ja hän on alkanut päästä siitä yli vasta vähän aikaa sitten. Hänen sukunsa menneisyys on hämärän peitossa ja hän alkaa hiljalleen ottaa asioista selvää nähtyään holokaustille omistetussa näyttelyssä laatan, jossa hän järkytyksekseen näkee oman oikean nimensä: Adam Lipski . Lisäksi hän on joutunut tekemään menneisyydessään hirvittävän valinnan lapsensa ja tämän äidin välillä. En uskalla kertoa enempää, ettei mene lukukokemus pilalle. ;) Ensimmäinen puolikas kirjasta soljui tasaisena ja hengettömänä lukiessani ja olin pettynyt, mutta sitten puolen välin jälkeen pääsin tunnelmaan kiinni, ja tekstin kauneus vaikutti minuun. Olssonin teksti tosiaan on tutun kaunista, mutta siinä piilee se vaara, että se jää etäiseksi. Kirja...

"Ryöstäisin mieluummin pankin kuin joutuisin lehteen vain sen ansiosta että työnsin käpäläni kolehtihaaviin" Tämä kirja on kiertänyt blogeissa paljon, joten kaikki varmaan suurin piirtein tietävät, mistä on kyse. Kaikelta varalta kerrataan: Herra Darwinin puutarhuri Thomas Davies on ateisti 1870-luvun kentiläisessä pikku kylässä, ja arvata saattaa, miten uskovaiset kyläläiset häneen suhtautuvat. Herranpelko on syvässä, joten itse Darwinia ei uskalleta arvostella, mutta puutarhuri on eri juttu. Kyläläisten mielikuvitus laukkaa heidän uskoessaan, että mies aikoo lopulta tappaa itsensä ja lapsensa. Kylään myös saapuu outo herra, joka on aikoinaan ilmeisesti varastanut kolehtihaavista ja maannut varatun naisen kanssa. Naisen aviomies haluaa kostaa ja lietsoo miehet mukaansa pahoinpitelemään miehen. Kirja on oikea äidinkielen opettajan painajainen; pisteiden puuttuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus eikä pilkkujakaan viljellä liikoja. Tästä huolimatta kirja on ihmeen helpp...

Anu Holopainen palkitsi blogini Beautiful Blogger -palkinnolla!♥ Kiitos Anu! 25.1. Leena Lumikin antoi minulle tunnustuksen♥ Kiitos! Olen kirjoittanut jo 7 oleellisinta kohtaa tänne , joten en tee uutta kertaa, ei tule mitään kiinnostavaa enää mieleen. :P

"Rakkaus? Annie oli päästänyt sanan huuliltaan kaksi vuotta aiemmin - päästänyt sen vapaaksi kuin linnun, joka kolahti ikkunalasiin ja jätti siihen höyhenjälkensä. Olimme kaikki kuulleet sen. Se ei ollut räpäyttänyt siipiään sen koommin, mutta oli lymyillyt lähistöllä. Curien katolla. Meidän sisällämme. Tiesin, että jossain vaiheessa se tulisi taas esiin, se sanottaisiin. Kerta toisensa jälkeen." Voi, mistäköhän oikein aloittaisin purkamaan tätä omituista ja erikoista kirjaa? Olen ristiriitaisissa mietteissä ja vähän pyörällä päästäni, sillä sain tämän juuri loppuun.    Kirja on tarina nuoresta Moirasta ja tämän ravisuttavasta mustasukkaisuudesta sekä pinnan alla kytevistä tunteista. Hän on koulukiusattu laihuutensa ja lasiensa vuoksi, mutta kaikki on ihan hyvin vielä silloin, kun on vain he kolme, Moira ja isä ja äiti. Mutta vähän sen jälkeen, kun hänet lähetetään stipendillä kouluun kauksi kotoa, hänen maailmansa musertuu. Äiti on sanonut ennen hänen lähtöään, ettei mik...

Kirjan päähenkilö Nonna on 11-vuotias, kun julmat nawyrilaiset hyökkäävät hänen kotikylänsä kimppuun ja tappavat lähes kaikki, mm. hänen isänsä, kylän päällikön. Nonna otetaan vangiksi, mutta hänen äitinsä pääsee pakoon. Nonnan pelastaa lopulta hänen suojelijansa, Fenris -jääkarhu, joka kantaa hänen enonsa sielua mukanaan ja voi silloin tällöin ottaa tämän hahmon taistelussa. Nonna matkaa ensin äitinsä luokse, josta hänen kuitenkin pitää lähteä kiireesti. Matkatessaan hän tapaa erilaisia henkilöitä ja olentoja, ja saa paljon selville itsestään ja suvustaan. Tämä oli jossain blogissa, ja silloin syttyi ajatus siitä, että voisin lukea tämän neliosaisen sarjan uudestaan. Luin sen pienempänä, ja se imaisi minut täydellisesti mukaansa. Pelkäsin hieman, että aika on syönyt kirjan viehätystä, mutta onneksi niin ei käynyt! Kirja on edelleen lumoava ja viihdyttävä enkä malttaisi odottaa muiden osien lukemista. Luin taas fantasiaa pitkästä aikaa, olen pari vuotta ollut lähestulkoon lukematta ...

Tämä on ensimmäinen lukemani Kaurasen/Snellmannin kirja. Se on melkoinen möhkäle, ja lukemiseen menikin aikaa melko paljon. Sitä kuitenkin helpotti kirjan jako useampaan osaan.    Kirja oli melkoisen sekava, siinä kerrottiin aluksi naisjoukon tekemistä sarjamurhista, sitten siirryttiin kertomaan päähenkilön elämämästä lapsuudesta nykyhetkeen, ja välillä väläyteltiin lapsuutta ja aikaa Insituutissa .    Teos oli kieltämättä kiinnostava ja painavaa asiaa miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta. Kuitenkin Instituutti on täysin sairas. Naisjoukko, joka saa päähenkilön mukaansa, tekee paljon ei-hyväksyttäviä asioita - muutakin kuin murhia. Kirjailija on kyllä tavoittanut hyvin pelon tuntemuksen ja sen, miten se hallitsee elämää, samoin löytyi osuvia huomioita naiseudesta. Mutta silti jokin tökki. Ensimmäisenä tietysti tuo sekavuus; yhden äkin päähenkilöllä onkin mies ja kaksi poikaa eikä tätä kerrota eikä selitetä mitenkään. Miksi noin olennainen asia jää pois? Mie...