Ankin kirjablogi

Huhtikuussa tuli luettua ihan mukava määrä ja alkukuusta olikin aikamoinen lukuinnostus päällä. Sami Hilvo - Viinakortti Virginia Woolf - Mrs. Dalloway Michael Cunningham - Tunnit Radclyffe Hall - Yksinäisyyden kaivo Patricia Cornwell - Post mortem Hagar Olsson - Edith Södergranin kirjeet Seija Vilén - Mangopuun alla Ehdoton kohokohta oli Hilvon Viinakortti . Se oli ensinnäkin erinomainen esikoinen ja muutenkin kauniin raadollinen. Mrs. Dalloway oli ihana lukukokemus, siitä on jäänyt hyvä jälkimaku. Siihen vahvasti liittyvä Tunnit oli myös erinomainen kirja ja erityisesti loppu oli vaikuttava. Yksinäisyyden kaivon kakkosyritys tuotti hedelmää ja suorastaan rakastuin kirjaan tällä kertaa! Post mortem oli ensimmäinen kosketukseni Kay Scarpettaan ja ylipäänsä Cornwellin kirjoihin ja hyvin rohkaiseva sellainen. Edith Södergranin kirjeet olikin jo hieman puisevampi tapaus, mutta olen ihan tyytyväinen, että luin sen. Mangopuun alla oli pettymys, muttei huono. Oikein hieno kir...

Lopuksi pamahti tietysti se vaikein: kaikkien aikojen lempikirja! Miten ihmeessä näin paljon lukeva voi sellaista tietää? Kirjoja tulee ja menee, jotkut ovat hyviä ja jotkut huonoja, mutta kyllä niitä loistaviakin mahtuu matkan varrelle useita. Yhden kun tikistää, niin sen on oltava jo aiemminkin esillä ollut Herbjørg Wassmon Dinan kirja : Kuva kirjanmerkki.fi Miten voi vastustaa kirjaa, jota kuvaillaan näin: "Dina tulee kuusivuotiaana vahingossa aiheuttaneeksi äitinsä kuoleman. Isä ei enää siedä nähdä häntä ja yksinäinen tyttö kehittää omat tapansa selviytyä. Hän seurustelee kuolleen äitinsä kanssa, muiden ihmisten tunteet eivät häntä juuri liikuta. Kun Dina kuusitoistavuotiaana naitetaan paljon itseään vanhemmalle kestikievarin isännälle, hän on yhtä aikaa oikukas lapsi, kiihkeä nuori nainen ja jääkylmä paholainen. Onni kestää aikansa, mutta kun Jacob väsähtää ja etsii rauhaa viileämmästä sylistä, Dinan viha herää ja Jacobin reki syöksyy rotkoon. Nuoresta leskestä...

"Elämä on sarja sanoja, kuolema niitä rytmittävä pilkutus. Lopullinen piste tulee vasta sitten, kun olemme valmiit jättämään luistimet ja poppelit. Silloin pääsemme turhista sanoista. Lause on loppuun kirjoitettu." Tämä kirja on ollut esillä jo niin monessa paikassa, että se tuskin paljon esittelyä kaipaa. Lyhyesti ja ytimekkäästi sanottuna se kertoo nuoren suomalaisnaisen tarinan maalaistytöstä ja epävarmasta teinistä, joka kääntyy Hare Krishna -uskontoon ja lopulta avioituu väkivaltaisen miehen kanssa, lopulta eroten ja kiinnostuen naisista.     Olin odottanut kirjan lukemista jo kauan, vaikka alkuinnostus olikin haihtunut. Voitin sen Kirjainten virrassa -blogista ja aloin lukea sitä melko pian sen saatuani. Valitettavasti täytyy sanoa, etten ole täysin vakuuttunut. Pidin sinänsä siitä, että tapahtumista kerrottiin länsimaisesta näkökulmasta epäjärjestyksessä, mutta tarina ei oikein pitänyt otteessaan. Luin kirjaa lähinnä pätkissä eikä se tehnyt erityistä vaikutus...

Voi ei, taas näin vaikea! Olisi ehkä helpompi toisin päin... Nyt täytyy sanoa, että en tiedä ollenkaan. Sellaista ei taida ollakaan?

Tästä olikin jo keskustelua Jennin blogissa , mutta ihan mukava pohtia erillisessä blogijutussa.   Tämä on taas melko lailla mahdoton vastattava, mutta jos kerran yksi pitää valita, se on Dee Brownin Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen : Kuva info.fi  En ole lukenut sitä (enkä katsonut elokuvaakaan), mutta jokin tuossa nimessä vetoaa kovasti. Se on äärimmäisen koskettava ja aika epätavallinen. Jää helposti mieleen. Kuvaa hyvin intiaanien kohtaamaa sortoa.

Selailin blogiani ja huomasin montakin ehdokasta tähän kohtaan, mutta ylivoimaisen voiton vie Vígdis Grímsdóttirin trilogian ensimmäinen kirja Valosta valoon . Kuva media.wsoy.fi En ole suostunut valottamaan (pun intended ;) kirjan juonta, kuten en yleensä Grímsdóttirin kirjojen kanssa tee, mutta sen voin kyllä sanoa, että lukijan syliin pudotetaan valtava pommi ihan viimeisillä sivuilla. Sitä ei voi kuin tuijottaa silmät pyöreinä ja kirjan loputtua istua hetken ja koota ajatuksiaan. Ihana kirja joka tapauksessa! Grímsdóttirin kirjoille haluaisin paljon blogisavuja! Erityisesti tälle ja Z:Rakkaustarinalle .

Kirja, joka muutti mieleni jostain... Tähän on kyllä pakko sanoa, ettei sellaista varmaan ole. Ei tule mieleen yhtään mitään!