Ankin kirjablogi

Ihana kaverini Jenni heitti minua tällä haasteella, ja vastaan siihen nyt tuoreeltaan. Pahoittelut pitkästä blogitauosta! Saa nähdä, milloin innostun taas bloggaamaan. 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4.  Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista. Olen jo aiemminkin kertonut itsestäni 11 faktaa, mutta koetan nyt keksiä jotain uutta. 1. Olen todella herkkä ihminen kaikin puolin.  2. Minua itkettää helposti, mutta itkeminen ei ole minulle helppoa. 3. Minulla on sanalla sanoen mauton huumorintaju, ellei suorastaan alhainen. Lähes kaikki epäkorrekti on hauskaa, kuten rasistiset ja homofobiset vitsit, vaikken siis ole oikeasti rasisti enkä homofobi. 4. Minä, makeiden (alkoholi)juomien vannoutunut ystävä, olen oppinut ty...

"Sunnuntaiaamuisin tulen tapaamaan sinua tänne, missä mikään ei muutu. Maatuvia ristejä, muinaisia kiviä, niissä jäljellä enää yksittäisiä sanoja, etunimi, ammatti tai sukulaisuussuhde. Mitä ne kenestäkään kertovat? Paljon pitää arvata, jotakin voi keksiä, loput salaisuutensa aika saa pitää." On kuin olisin ollut haikealla matkalla oudossa unessa. Surumielisyys repeilee muutaman kerran suuttumukseksi, mutta laantuu taas. Joskus jonkun on kuoltava, mutta silti elämä voittaa aina lopulta. Tätä kaikkea on Katja Kaukosen novellikokoelma Vihkivedet (WSOY 2012). Sen kieli on pääosin lyyristä ja kaunista, mutta poikkeuksiakin on.      Novellit on jaettu kolmeen osaan, ja jokaisella osalla on tietyt teemansa. Ensimmäisen osan novelleissa päähenkilönä on lapsi, joka on tarkkailijan roolissa. Nuo lapset näkevät muita enemmän ja joutuvat kukin kohtaamaan aikuisten kummallisen ja ahdistavankin maailman. Siirtymä lapsuudesta aikuisuuteen onkin ehkä suurin teema. Novelleista l...

"- Kerran vielä, sanoi Walter katsellen uneksivasti taivaalle, huilunsoittaja tulee tuolta yli kukkuloiden tänne Sateenkaarinotkoon iloisesti ja kauniisti soittaen. Ja minä seuraan häntä, seuraan häntä rannalle, mereen - pois teidän kaikkien luota. En minä oikeastaan halua mennä. Jem tahtoo, se on hänelle seikkailua, mutta minä en tahdo. Minun vain täytyy mennä, soitto kutsuu ja kutsuu minua, kunnes minun täytyy lähteä.   - Me lähdemme kaikki, huudahti Di innostuen Walterin kuvitelmaan, ja hän melkein uskoi näkevänsä salaperäisen soittajan varjon viittoillen lähestyvän laakson kultaisesta hämärästä.   - Ei. Te jäätte tänne odottamaan, sanoi Walter, jonka suurissa kauniissa silmissä paloi outo hehku. - Te odotatte meitä takaisin. Emmekä me ehkä tulekaan, sillä emme voi tulla niin kauan kuin huiluniekka soittaa. Ehkä hänen soittonsa vie meidät maailman ympäri. Ja te vain istutte täällä ja odotatte." Olen taas vieraillut Annan maailmassa ja nyt olen kolunnut sen läpi kok...

Ihastuttavat Anna-kirjat sulostuttivat viime viikkoani. Satuin kirjastossa törmäämään oikeaan hyllyyn ja aloin hetken mielijohteesta lukea sarjan neljättä osaa, johon viime kesänä jäin. Turha mainitakaan, että innostuin taas ja lainasin pian kaksi seuraavaa osaa. Anna opettajana ( Anne of Windy Poplars 1936, suomentanut Paula Herranen , Wsoy 2002) kattaa kolme vuotta Annan elämästä Summersiden rehtorina. Hän kirjoittaa kirjeitä Gilbertille , joka on romaanissa muutoin lähes poissaoleva. Anna on vielä nuori ja joutuu jos jonkinmoisiin kommelluksiin.     Tämä osa ei ollut jäänyt minulle kovin hyvin mieleen, mikä ihmetyttää nyt toisen lukukerran jälkeen. Kirjahan on täynnä hauskoja sattumuksia! Anna on viehättävä henkilö; hyväsydäminen ja aina valmis auttamaan niitä, joiden katsoo tarvitsevan apua. Kirjan aikana yksi jos toinenkin pari päätyy naimisiin Annan avustuksella. Esme Taylorin ja ja herra Carterin juttu on suosikkini. Koko liitto on mennä mönkään, kun Esm...

"Die ganze Welt ist gestorben, wägrend ich schlief. Diese Welt gehört einem anderen, dem ich nicht kenne. Vielleicht die Morra. Und diese Welt ist nicht so gemacht, dass ein Mumintroll in ihr leben kann." Winter im Mumintal ( Trollvinter 1958, Benziger 1970, die Übersetzung von Dorothea Bjelfvenstam ) erzählt von Einsamkeit, Gewohnheiten, Verwirrung - und natürlich von Winter. Mumintroll hat im Winter aufgewacht und kann nicht wieder einschlafen. Außen ist die Welt ganz anders geworden: Das grüne und lebenshaftige Tal ist kalt, weiß und still. Mumintroll will es nicht akzeptieren. Er trifft viele Geschöpfe, z.B. Tooticki, Kleine My und einen Hemul, aber fühlt sich doch einsam. Wenn die Sonne schließlich aufgehen beginnt, ist das Muminhaus voll von den geheimnisvollen Gäste.     Es ist so schön Mumins auf andere Sprachen zu lesen. Sie sind nicht zu hart und doch muss man den Mühe machen, ihr zu verstehen. Die Atmosphäre war nicht so schwer als im Buch 'Sent i Novembe...

Tvekampen ( Le combat des Chefs , 1966, Hemmets Journal AB 1980, ny översättning av Ingrid Emond ) är ett berättelse om romarnas försökning att ha Asterix by för dem. Två romarna hittar på att tvekampen kunde vara en bra konst. Om en ledare utmanar den andra för tvekampen, måste han accepterar det. Romarna har planer för Miraculix också, för att han kunde inte koka trolldryck. Då vore den galliska byn inte oslagbar...     Varje finländare känner säkert Asterix. Den intelligenta och modiga krigare, som är alltid redo att möta nya äventyr. Hans dumm men sympatisk vän Obelix tycker jag mest. Han menar alltid bra men förorsaker problem. Asterix, Obelix och Idefix är lite som Tintin , Haddock och Milou . Asterix och Tintin är kloka och modiga huvudpersoner, som man kanske tycker inte mest om. Obelix och Haddock gör fel och riskerar oft allt men är sympatiska och gulliga. De är förtroligare än huvudpersonerna. Milou och Idefix är mer på backgrund men oft räddar de alla. ...

Jag har varit flitig och läst mycket på svenska och tyska. Det menar flera skrivningar på de här språken.     Tintin är en av mina favoritfigurer i serier. Han är lite irriterande eftersom han är så klok och förnuftig men lyckligtvis han inte lyckas alltid. Tintin och sina vänners äventyr har oft ganska seriösa meningar men på väg sker humoristiska saker. Människor stumblar, missförstår och gör komiska fel. Därför läser jag serien gärna.     Den här serien angår narkotikor. Tintin får ett råd om smuggel och börjar att undersöka saken. Han fångs av kriminaler och hämter till ett skep, där drug finns. På skepet träffas han den första gången kapten Haddock. Under äventyr möter de bland annat beduiner och löjtnant Delcourt.     Det var roligt att läsa den här serien på svenska eftersom jag hade inte förr gjort det. När jag var på lägre kurser läste jag alla Tintins äventyr. Språket var inte så svårt men kaptens svordomer var ganska hårt att fö...