Ankin kirjablogi

"Koska minulla, kaikesta huolimatta, on kaikki naisen synnynnäiset vaistot lohduttaa, ihailla, alistua ja luopua omastaan. Joko minusta tulee huono taitelija tai huono vaimo. Jos minusta tulisi hyvä vaimo, niin mieheni työ olisi tärkeämpää kuin omani, minulla on kyky alistua hänelle ja synnyttäisin lapsia hänelle, lapsia, jotka sitten tapettaisiin jossain tulevassa sodassa. Minulla ei ole aikaa, ei halua eikä varaa avioitua." Tuula Karjailaisen elämäkerta Tove Janssonista on saanut Suomessa huomiota ja aivan syystäkin. Teos on rikas ja huolella tehty, taiteilijaa tarkoin syväluotaava. Useimmat meistä mieltävät Janssonin vain muumien luojana, mutta kirja paljastaa hänen olleen niin paljon muutakin. Voi vain hämmästellä, miten hänen muu taiteensa on jäänyt niin pahasti muumien varjoon. Jansson piti itseään ensisijaisesti kuvataiteilijana, ei muumikirjailijana, ja hän tekikin mittavan taideuran. Lisäksi hän toimi teatterin puolella.      Kuten kirjan nimestä voi p...

"Mitä minun pitäisi sanoa? Minun pitäisi sanoa, että sinun on hirvittävän julkeaa kirjoittaa naimisissa olevalle naiselle ja väittää, että olet rakastunut häneen. Mutta mitä minä tahtoisin sanoa? Tahtoisin sanoa, etten usko, että olisit kirjoittanut niin, ellet olisi jokseenkin varma minun tunteistani.       Mitä minä ajattelin, kun se valokuva otettiin? Luulin, että tiesit, Davey. Minä ajattelin sinua."     Nuori opiskelijapoika David Graham tuskin tietää, mitä sysää liikkeelle, kun kirjoittaa ihailijakirjeen arvostamalleen runoilijalle Elspeth Dunnille. Eletään vuotta 1912 eikä kukaan osaa arvata maailman syttyvän tuleen vain kaksi vuotta myöhemmin. Toisen maailmansodan aikaan Margaret Dunn tahtoo tietää taustastaan enemmän ja alkaa selvittää äitinsä salaperäistä menneisyyttä tämän jahdatessa aaveita Lontoon kaduilla.      Kirjeitä saarelta on virkistävästi kirjeromaani! Näinä Facebook-aikoina on ihanaa lukea jotain vanhanaikaista. Tar...

"Pelko on luottamuksen hinta. Lahjani ei niinkään herätä vilpittömyyttä joka tiivistyy ja konvergoi asymptoottisesti mukavuuden ja läheisyyden kanssa. Pikemminkin on tiedettävä milloin on päässyt suojakuoren läpi ja on aika käyttää purkinavaajaa. Ja mikäli purkinavaaja ei riitä, mukana on myös kulmahiomakone." Susan Svendsen on fyysikko, vaimo ja äiti. Hänellä on ihmeellinen kyky vetää ihmisiä puoleensa ja saada heidät avautumaan vilpittömästi itsestään. Sitä kykyä todella tarvitaankin, kun hän palaa perheineen Intian-matkaltaan Tanskaan vakavat syytteet niskassaan. Iso kiho Hegn lupaa heille mahdollisuuden vapautua syytteistä, jos he toimittavat hänelle salaperäisen Tulevaisuuskomission viimeisen kokouksen pöytäkirjan. Alkaa hurja tapahtumain vyyhti, kun Susan koettaa perheensä kanssa onnistua tehtävässään ja yksi jos toinenkin komission jäsen alkaa löytyä kuolleena.       Susanin vaikutusta on verrattu kirjailijan menestysromaaniin Lumen tajuun kirjojen päähenkilö...

Heipä hei. En ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään. Opiskelu ja elämä muutenkin on vienyt ajan eikä ole ollut inspiraatiotakaan. Silloin tällöin olen kuitenkin käynyt täällä kurkkimassa ja miettinyt, että saisikohan vielä kirjoitettua, Joudun opintojeni vuokse kirjoittamaan paljon saksaksi ja ruotsiksi, joten saa nähdä, jaksanko kirjoittaa blogiin. Toisaalta olisi hauskaa kirjoittaa pitkästä aikaa suomeksi ja kirjata ajatuksia kirjoista muistiin. Jos osaisin tehdä sen rennosti ja ottaa kuviakin, jotta joku vielä jaksaisi lukea postauksiani... Katsotaan, mitä tapahtuu! Tällä hetkellä olen alkanut paneutua Täällä Pohjantähden alla -trilogiaan.

Ihana kaverini Jenni heitti minua tällä haasteella, ja vastaan siihen nyt tuoreeltaan. Pahoittelut pitkästä blogitauosta! Saa nähdä, milloin innostun taas bloggaamaan. 1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen. 3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille. 4.  Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa/seuraajaa. 5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut. 6. Ei takaisin haastamista. Olen jo aiemminkin kertonut itsestäni 11 faktaa, mutta koetan nyt keksiä jotain uutta. 1. Olen todella herkkä ihminen kaikin puolin.  2. Minua itkettää helposti, mutta itkeminen ei ole minulle helppoa. 3. Minulla on sanalla sanoen mauton huumorintaju, ellei suorastaan alhainen. Lähes kaikki epäkorrekti on hauskaa, kuten rasistiset ja homofobiset vitsit, vaikken siis ole oikeasti rasisti enkä homofobi. 4. Minä, makeiden (alkoholi)juomien vannoutunut ystävä, olen oppinut ty...

"Sunnuntaiaamuisin tulen tapaamaan sinua tänne, missä mikään ei muutu. Maatuvia ristejä, muinaisia kiviä, niissä jäljellä enää yksittäisiä sanoja, etunimi, ammatti tai sukulaisuussuhde. Mitä ne kenestäkään kertovat? Paljon pitää arvata, jotakin voi keksiä, loput salaisuutensa aika saa pitää." On kuin olisin ollut haikealla matkalla oudossa unessa. Surumielisyys repeilee muutaman kerran suuttumukseksi, mutta laantuu taas. Joskus jonkun on kuoltava, mutta silti elämä voittaa aina lopulta. Tätä kaikkea on Katja Kaukosen novellikokoelma Vihkivedet (WSOY 2012). Sen kieli on pääosin lyyristä ja kaunista, mutta poikkeuksiakin on.      Novellit on jaettu kolmeen osaan, ja jokaisella osalla on tietyt teemansa. Ensimmäisen osan novelleissa päähenkilönä on lapsi, joka on tarkkailijan roolissa. Nuo lapset näkevät muita enemmän ja joutuvat kukin kohtaamaan aikuisten kummallisen ja ahdistavankin maailman. Siirtymä lapsuudesta aikuisuuteen onkin ehkä suurin teema. Novelleista l...

"- Kerran vielä, sanoi Walter katsellen uneksivasti taivaalle, huilunsoittaja tulee tuolta yli kukkuloiden tänne Sateenkaarinotkoon iloisesti ja kauniisti soittaen. Ja minä seuraan häntä, seuraan häntä rannalle, mereen - pois teidän kaikkien luota. En minä oikeastaan halua mennä. Jem tahtoo, se on hänelle seikkailua, mutta minä en tahdo. Minun vain täytyy mennä, soitto kutsuu ja kutsuu minua, kunnes minun täytyy lähteä.   - Me lähdemme kaikki, huudahti Di innostuen Walterin kuvitelmaan, ja hän melkein uskoi näkevänsä salaperäisen soittajan varjon viittoillen lähestyvän laakson kultaisesta hämärästä.   - Ei. Te jäätte tänne odottamaan, sanoi Walter, jonka suurissa kauniissa silmissä paloi outo hehku. - Te odotatte meitä takaisin. Emmekä me ehkä tulekaan, sillä emme voi tulla niin kauan kuin huiluniekka soittaa. Ehkä hänen soittonsa vie meidät maailman ympäri. Ja te vain istutte täällä ja odotatte." Olen taas vieraillut Annan maailmassa ja nyt olen kolunnut sen läpi kok...