torstai 17. helmikuuta 2011

Leena Lehtolainen - Ennen lähtöä

Siitä on pitkä aika, kun viimeksi olen lukenut dekkarin. Itse asiassa niin pitkä, etten edes muista, mitä viimeksi luin. Saattoi hyvinkin olla Maria Kalliota.
   Tämä on ollut aika kauan listallani HLBTI-ihmisistä kertovassa kirjallisuudessa, ja nyt viimein sen luin. Järkytyin, kun olin  lukenut pari ensimmäistä sivua: onko tämä oikeasti näin tönkköä vai kuvittelenko vain? Ja kyllä se oli, aivan järkyttävän tönkköä kieltä. Tapahtumat ovat suhteellisen mielenkiintoisia, vaikka muistinkin aika paljon katsottuani viime vuonna tv-sarjan uusinnat, mutta olisi voinut olla lennokkaampaa kuitenkin. No, kun lukemiseen tottui, ei kieli häirinnyt enää niin paljon, mutta eihän tuollainen seikka katoa näkyvistä kokonaan. Petyin kyllä kieltämättä. Huomaa siitäkin, ettei tästä ole erityisemmin sanottavaakaan.

8 kommenttia:

lumiomena kirjoitti...

Kurja kuulla Lehtolaisen kielen olevan niin tönkköä. Minäkään en juuri lue dekkareita ja minullakin edellinen lukemani dekkari saattaa olla joku Lehtolaisen kirja, jonka luin jo vuosia sitten. En muista Lehtolaisen kielestä juuri mitään, tässä kirjassa olisi kyllä kiinnostava aihe. En kuitenkaan taida lukea. :)

Anki kirjoitti...

No, en kyllä mene takuuseen, että kaikissa olisi niin huono kieli. Olen nimittäin lukenut Lehtolaista aiemmin ja pitänyt. Äitikin sanoi, että nimenomaan tämä kirja on sellainen tönkkö.

Leena Lumi kirjoitti...

Anki, vaikka en ole kauheesti suomalaisen dekakrin ystävä, niin kyllä minusta Lehtolaisen kieli on ollut laadukasta. Myös viimeisin eli Minne tytöt kadonneet. Tosin nyt hänellä on uusimmassa vauhtia niin paljon, että pidän edelleen hänen parhaimpanaan kirjaa Lunoas en ollutkaan.

Jos haluat lukea laatudekkarin,lue Tess Gerritsenin Jääkylmä. Se oli minn blogissani vuoden paras dekkari. Katsoin Akateemisen viime vuoden myydyimmät kirjat ja siellä loisti kaksi jännityskirjaa ylitse muiden: Tess Gerritsenin Jääkylmä sekä Patricia Cornwellin Valokeilassa.

Kuutar kirjoitti...

Lehtolainen ollut suosikkini aika pitkään, mutta täytyy myöntää, että ainakin kolme tai neljä viimeisintä hänen kirjaansa minulta on edelleen lukematta.

Tämän olen lukenut, mutta en muista mitä mieltä itse olin sen kielestä. Yleensä Lehtolainen on kyllä kirjoittanut hyvin ja kirjat ovat olleet muutenkin suhteellisen vetäviä. Uudemmista kirjoista en tosin osaa sanoa mitään.

Salla kirjoitti...

Mä tykkäsin Tappavasta säteestä, muuten olen lukenut vain pari Lehtolaisen kirjaa eikä sen jälkeen ole tehnyt mieli lukea niitä lisää. Minustakin Lehtolaisen tyylissä on jotain tönkköä. Kirjat ovat tuntuneet yksitoikkoisilta pötköiltä, joissa käytetään melko yksitotista kieltä. Tämän perusteella Lehtolaisen suosio on mielestäni hitusen yläkanttiin kirjojen tasoon nähden, mutta sehän nyt on vain minun mielipiteeni. :)

Harmi, koska Lehtolainen on haastattelujen perusteella hyvä tyyppi: rento ja mukava nainen, joka on säilyttänyt nuoruutensa punk-hengen.

Anki kirjoitti...

Hyvä, että muistutit Tappavasta säteestä, Salla! Siitä pidin kyllä kovasti, kun sen luin.

Susa P. kirjoitti...

Harmi, että pidit kirjan kieltä tönkkönä, mun mielestä Ennen lähtöä on ollut paras Maria Kallio, erityisesti juonen takia. Paras Lehtolaisen kirja on kuitenkin Sallan manitsema Tappava Säde tai Jonakin onnellisena päivänä.

Vera A. kirjoitti...

Leena Lehtolainen kirjoittaa pääsääntöisesti mielestäni sujuvasti, mutta tähän viimeisimpään dekkariin oli pettynyt. En niinkään kielelläíseen puoleen kuin hutkimalla tehdyn juonen suhteen. Aivan kuin Lehtolaiselta olisivat loppuneet ideat kesken tai sitten hän yrittää miellyttää saksalaisia lukjoitaan vetämällä mukaan niin Afganistania kuin saksalaisia poliisikollegoitaan. Lehtolaisen dekkareitahan markkinoidaan erityisesti Saksaan, ja harmittaa, että moinen vaikuttaa noin voimakkaasti ammattitaitoisen kirjailijan tasoon :(