Päivi Tapola - Äitini puutarhassa ~ Polkuja naiskirjallisuuteen
Bongasin tämän Reetan aikoinaan esittelemän kirjan eilen sattumalta kirjaston hyllystä. Olin kyllä etsimässä ihan toista kirjaa, Edith Södergranin kirjeet -teosta nimittäin, mutta kun en löytänyt niin otin tämän.
Ja tämä on kyllä oikein hieno kirja! Tapola on kirjoittanut 60 naiskirjailijan yhdestä teoksesta pienen esseen, jossa hän käy juonen ja lukukokemuksen ohessa läpi myös kirjailijan elämää. Hieno kulttuuriteko! Joukossa oli muutamia, jotka olin lukenut, niiden lisäksi nimeltä tuttuja, sellaisia joihin aion tarttua ja itselleni aivan tuntemattomiakin teoksia.
Kirjat on jaettu aihepiireittäin yhteensä kymmeneen kategoriaan. Näitä ovat muun muassa Rakkauden viestejä, Tie pimeään, Äiti, tytär ja naisen ruumis sekä Artemiin tyttäret. Miten mielenkiintoisia ja houkuttelevia nimiä! Esseet ovat mukavan helppolukuisia ja selkeitä ja ne antavat mielenkiintoista lisätietoa kirjailijoiden elämistä.
Kirjaan kuuluu myös Saatteeksi- ja Jälkisanat-osio, joista jälkimmäisen on kirjoittanut Sara Heinämaa. Erityisesti Heinämaan tekstissä on tärkeää pohdintaa naisten osuudesta kirjoittamisen ja filosofian maailmassa sekä naiskirjallisuuden perinteestä. Jos ei ole perinnettä, johon tukeutua, kuinka voimme kirjoittaa uutta?
Suosittelen ehdottomasti kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille! Tämän lukemiseen ei mene kovin kauan aikaa, vaikkei kirja ihan ohut olekaan, sillä fontti on sen verran isoa ja teksti sujuvaa ja mielenkiintoista.
Ja tämä on kyllä oikein hieno kirja! Tapola on kirjoittanut 60 naiskirjailijan yhdestä teoksesta pienen esseen, jossa hän käy juonen ja lukukokemuksen ohessa läpi myös kirjailijan elämää. Hieno kulttuuriteko! Joukossa oli muutamia, jotka olin lukenut, niiden lisäksi nimeltä tuttuja, sellaisia joihin aion tarttua ja itselleni aivan tuntemattomiakin teoksia.
Kirjat on jaettu aihepiireittäin yhteensä kymmeneen kategoriaan. Näitä ovat muun muassa Rakkauden viestejä, Tie pimeään, Äiti, tytär ja naisen ruumis sekä Artemiin tyttäret. Miten mielenkiintoisia ja houkuttelevia nimiä! Esseet ovat mukavan helppolukuisia ja selkeitä ja ne antavat mielenkiintoista lisätietoa kirjailijoiden elämistä.
Kirjaan kuuluu myös Saatteeksi- ja Jälkisanat-osio, joista jälkimmäisen on kirjoittanut Sara Heinämaa. Erityisesti Heinämaan tekstissä on tärkeää pohdintaa naisten osuudesta kirjoittamisen ja filosofian maailmassa sekä naiskirjallisuuden perinteestä. Jos ei ole perinnettä, johon tukeutua, kuinka voimme kirjoittaa uutta?
Suosittelen ehdottomasti kaikille kirjallisuudesta kiinnostuneille! Tämän lukemiseen ei mene kovin kauan aikaa, vaikkei kirja ihan ohut olekaan, sillä fontti on sen verran isoa ja teksti sujuvaa ja mielenkiintoista.
Kommentit
Nyt Lumikarpalossa sitä, mikä oli minulle 'hot' teininä ja vieläkin...