Sean Stewart - Matkijalintu

"On lahjoja, joista ei voi kieltäytyä."

Antoinette Beauchamp on juuri pitänyt äitinsä hautajaiset, kun hän kuulee tulevansa raskaaksi. Tieto tulee sen verran korkealta taholta, että Antoinette päättää hankkiutua raskaaksi keinohedelmöityksellä - ja onnistuukin nopeasti. Kaikki näyttää hyvältä, kunnes hän saa potkut ja mamman velat jäävät maksettaviksi ja huoli lapsen tulevaisuudesta jäytää. Kaiken lisäksi sille pitäisi löytää isäkin. Samassa hötäkässä Antoinetten sisko päättää mennä naimisiin juuri laskettuna aikana ja Ratsastajat ottavat Antoinetten aika ajoin haltuunsa...
      Aivan aluksi täytyy sanoa, että tämä oli todella kummallinen lukukokemus, minkä voi varmaan päätellä (sekavasta) juoniselostuksesta. Yliluonnollisuus, tai siis maaginen realismi ei tökkinyt tosin ollenkaan. Se sujahti kaiken keskelle täysin sujuvasti, ainakin kun sitä ei miettinyt sen kummemmin. Mutta olihan kaikki vähän omituista ja kirjassa tapahtui verrattain paljon. Kaikkein suurin hämmennys oli kuitenkin kertojan eli Antoinetten kerronta. Aluksi hän on sarkastinen ja kirjassa on varsin hauskaa huumoria. Kuitenkin noin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen tunnelma vakavoituu selkeästi ja lukija jää ymmälleen. Eikö tämä ollutkaan hauska kirja? Tässä vaiheessa tarina alkoi myös junnata tylsähkönä paikoillaan. Lueskelin tätä kuitenkin sitkeästi, koska ensinnäkään en halua jättää kirjoja vähässä kummassa kesken ja koska tämä ei ollut missään vaiheessa varsinaisesti huono. Loppulukuihin päästyäni, häähumun lähestyessä uhkaavasti kera hirmumyrskyn tarina alkoi taas vetää nopeastikin. En tiedä mikä siinä on, mutta myrskyt kirjoissa herättävät minussa oudon tunteen. Kun ihmisillä on jotain tärkeää tehtävänä ja he hääräävät hulluna ja tämän kirjan ollessa kyseessä löytyi huumoriakin - minä pidän siitä. Jotenkin ajatus sukulaisista pakkautuneena yhteen myrskyn raivotessa ympärillä on kutkuttava, olivat ihmiset sitten riitaisia tai eivät. En osaa oikein selittää tätä, mutta se jäi päällimmäisenä mieleen.
Kaikkein kummallisinta oli, että aivan tarinan lopussa tunnelman ja kertojan sävyn muututtua täysin se ei häirinnytkään. Päinvastoin, loppu oli niin kaunis, että melkein alkoi itkettää. Kauniitä lauseita, kerrassaan hieno lopetus! Tämä kirja oli tosiaan outo monella tapaa.
         Vielä muutama sananen hahmoista. Päähenkilö oli hieman hämmentävä: toisaalta hän oli vähän tympeä, toisaalta olin hänen puolellaan ja pikkuisen kiinnyinkin häneen. Tämäkin tarina oli omanlaisensa kasvutarina, vaikka Antoinette olikin jo aikuinen. Äidiksi tuleminen - ehkäpä kliseisesti? - kypsytti häntä selvästi, vaikka hän jatkuvasti sanailikin riemastuttavan lakonisesti raskauden "ihanuudesta". Tosiaan raskauskuvauksissa huumori pysyi mukana, olematta kuitenkaan mitenkään räikeää kuoliaaksi naurattamista. Huoli syntymättömästä lapsesta on koskettavaa ja tunteiden selvittely vasta kuollutta äitiä kohtaan. Aluksi hän suorastaan vihaa äitiään, kunnes ymmärrys ja ehkäpä anteeksiantokin saavat sijansa.
Muut henkilöt eivät oikeastaan herättäneet mitään suuria ajatuksia, kaikki huomioni keskittyi oikeastaan Antoinetteen. Hassua, etten pannut sitä lukiessani ollenkaan merkille! Kuitenkin sen verran voin sanoa, että mieshahmot, erityisesti Bill, olivat tavalla tai toisella koomisia, lukuun ottamatta Antoinetten isää. Naishahmoista Antoinetten siskossa Candyssa ja heidän sisarpuolessaan Angelassa oli turhankin paljon samaa. Kuitenkin Candy oli enemmän pulppuileva ja iloinen, Angela taas vakaampi ja miellyttävämpi.
          Runsaat raskauskuvaukset olivat mielenkiintoisia. Mietin monta kertaa kuinka hyvin ne pitävät paikkaansa. Siihen en luonnollisesti tiedä vastausta, koska en ole kokenut raskautta. Kutkuttavaa kuvauksissa oli se, että kirjailija on kuitenkin mies. Kuinkahan monta äitiysopasta hän on tutkinut? Vai onkohan hänellä ollut raskaana oleva nainen avuliaana lähteenä? :D
           Kaiken tämän hengästyttävän ajatuksenvirran jälkeen en voi olla suosittelematta tätä! Loppujen lopuksi tämä osoittautui hyväksi, vaikka olin varautunut pettymykseen.

Loppuun vielä kohta, joka teki minuun vaikutuksen:
"Aikaisemmin kuvittelin, että ihmisen ruumissa oli vain yksi todellinen henkilö, yksi totuus valheiden lauman keskellä. Nyt tiedän olleeni väärässä. Me kaikki koostumme sadoista erilaisista itsestämme - äideistä ja tyttäristä, kiireisistä ammattilaisista ja laiskoista kodinhoitajista, kiihkeistä uudistajista ja oman edun tavoittelijoista. Ja jokainen näistä naisista on omalla tavallaan aito. Jokainen meistä on matkijalintu."