Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin

 "Sitten hänen kirjeensä alkoivat puhua Jumalast, ja ne saapuivat aina samasta paikasta Ranskasta.Yhdessä niistä hän kertoi toiveestaan mennä pappisseminaariin ja omistaa elämänsä rukoukselle. Pyysin vastauskirjeessä, että hän odottaisi vielä hiukan, eläisi vielä vapaudessa, ennen kuin suostuisi johonkin niin vakavaan.

     Luettuani kirjeeni päätin repiä sen. Mikä minä olin puhumaan vapaudesta tai sitoutumisesta? Hän niistä tiesi, en minä."

Paulo Coelhon Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin on voimakkaan uskonnollinen romaani. Nuori Pilar tapaa vuosien jälkeen lapsuudenystävänsä, joka pitää luentoa. Käy ilmi, että mies tosiaan on kokenut hengellisen heräämisen. Pian Pilar rakastuu - mutta kykeneekö mies valitsemaan hänet?

En oikein tiennyt mitä odottaa, kun tartuin tähän kirjaan. Tiesin, että Coelho on sekä pidetty että inhottu hahmo ja olin ajatellut, että asettuisin varmaan niihin, jotka eivät hänestä niin pidä. Mutta en oikein tiedä. Sinänsä ajatukset maagisista hetkistä ja self help -tyyppinen tee unelmistasi totta -puhe sai minut pyörittelemään silmiäni. Kuitenkin itse tarina oli minusta ihan hyvä. 

Rakkaustarinoita on maailma pullollaan, mutta en ole ennen lukenut sitä tästä kulmasta, jossa mies kamppailee luostariin vetäytymisen ja maallisen rakkauden välillä. Siksi romaani tuntui minusta itse asiassa aika tuoreelta, vaikka se on 90-luvulta. Jos tietysti inhoaa kristinuskoa syvästi, tämä ei ole se oikea teos.

Mielenkiintoista kyllä, tässäkin kirjassa puhuttiin Jumalan naisenkasvoista. Samaa jumalatarjuttua oli eilen bloggaamassani Dan Brownin Da Vinci -koodissa. Hassu sattuma. Ajatukset Neitsyt Marian korottamisesta Jumalan ja Jeesuksen rinnalle ovat periaatteessa edelleen vallankumouksellisia. Pidin ja pidän siitä ajatuksesta, että jumaluudessa on sekä maskuliininen että feminiininen puoli. Siinä suhteessa kirja tarjosi pohdittavaakin.

Ei tämä romaani mikään maatamullistava oli, mutta ilolla sen luki. Suosittelen uskonnoista ja mysteereistä kiinnostuneille. 

Kommentit

Muistan että pidin tästä romaanista joskus 2000-luvun alussa, vaikka en muuten mikään Coelho-fani olekaan. Olen lukenut häneltä vain tämän ja Alkemistin. Tästä kirjasta en kuitenkaan muistanut enää mitään, joten kiitos kun virkistit muistiani. Ehkä voisin lukea tämän joskus uudestaan.
Anki sanoi…
Joo, tämän lisäksi lukee tosi nopeasti kun sivuja on niin vähän. :)
Tykkäsin tästä
http://hannelesbibliotek.blogspot.com/2018/07/brasilien-kulturell-vm-spaning.html
Anki sanoi…
Joo, tämä oli kyllä hyvä kirja. :)