Pajtim Statovci - Bolla


 "Yksinäisyys kuorii ihmisen ulos ihostaan, leikkaa kielen ja hylkää hitaasti haihtumaan lukitun huoneen ilmaan."

Pajtim Statovcin Bolla on tarina kahdesta miehestä, Arsimista ja Milošista, jotka kohtaavat kesällä 1995, sodan kynnyksellä. Arsimilla on vaimo ja lapsi tulossa, mutta hän ei välitä muusta kuin Milošista, heidän salaisuudestaan. Sota kuitenkin tempaa miehet erilleen ja muuttaa asiat peruuttamattomasti.

Luin vähä aika sitten Kissani Jugolavian, josta en juuri piitannut. Siksi tartuin tähän Finlandia-voittajaan aika pelonsekaisin tuntein. Tällä kertaa kuitenkin yllätyin iloisesti: Bolla ei karuudestaan huolimatta ole kyllästetty sillä ankeudella, mikä himmensi Kissani Jugoslaviaa.

Arsim saa isoimman osan kirjassa eikä hän ole kovinkaan pidettävä ihminen. Hän pettää vaimoaan miesten kanssa ja lyö lapsiaan ja välillä vaimoaankin. Kun mies lopulta päätyy vankilaan, hänen vanha elämänsä on ohi. Hiljaisesta, alistuvasta vaimosta kasvaa sen myötä vahvempi ja päättäväisempi ihminen. 

Miloš taas saa puheenvuoron päiväkirjansa kautta, jota hän kirjoittaa sodan jälkeen. Sivuilta paljastuu jo lapsuudessa järkkynyt ihminen, joka on joutunut kohtaamaan sodan hirvittävyyden silmästä silmään. Milošia kävi todella paljon sääliksi ja pidin hänestä paljon enemmän kuin Arsimista.

Bollan kieltä on kehuttu ja kaunista se onkin. Statovci on kehittynyt paljon Kissani Jugoslavian jälkeen juuri kielenkäyttäjänä. Suosittelen!

Kommentit

lainasin tämän Göteborgin kirjastosta, jäi lukematta kun kirjaston lukupiirist ei sit mitään...
Anki sanoi…
Ahaa. Ehkä vielä palaat asiaan :)