Hilkka Ravilo - Pahan tytär
Olipas se.
Tämä oli lopputunnelmani, kun eilen luin kirjan loppuun. Väkivaltaa, petosta, kiihkoilua ja mielenterveyden horjumista. Kirja on kaikkea tätä.
Aloitetaanpa juonesta. Kirjan alussa palaneesta metsästä löytyy palanut nainen ja marikassi. Siitä päästäänkin mysteerin selvitykseen.
Tarinan päähenkilö on Merja-Leena (tai Marleena, puhuttelijasta riippuen), jota äiti Tiina pahoinpitelee. Tytön varpaat ovat ukkovarpaita lukuunottamatta kasvaneet yhteen ja ahdasmielisen herätysliikkeen sekoittama taikauskoinen äiti kuvittelee lapsensa olevan itse piru. Tähän liittyy muutakin kuin uskonnonvaikutus, mutta en paljastele liikoja. :)
On positiivinen näkökulma, että Marleenan isä Pekka on huolehtivainen ja rakastaa tätä, toisin kuin äiti ja isosisko Raili. Yleensähän se mies kuvataan väkivaltaiseksi ja kylmäksi.
Tyttö on taiteellisesti lahjakas ja se herättää huomiota. Marleenalla ei vain tunnu olevan pikkukylässä mahdollisuutta opiskella taidetta, on mahdollisuus vain typistettyyn kansakouluun.
Lopulta isä alkaa pelätä vaimonsa lapseen kohdistamaa vihaa niin paljon, että lähettää Marleenan tätinsä Kirstin luo Helsinkiin, tytön ollessa vasta 10-vuotias.
Elämä ei ole auvoista, varsinkaan kun pojat ja miehet alkavat astua kuvioihin. Tässä ollaankin nyt kirjan uskottuvusongelman ytimessä. Melkeinpä kaikki miehet on kuvattu inhottaviksi ja petollisiksi, jotka tavalla tai toisella käyttävät Marleenaa hyväkseen; kuka seksuaalisesti, kuka muutoin.
On tietysti hyvä tuoda esille menneiden vuosikymmenien naisten heikot oikeudet, mutta vähän vähempikin ukkomäärä olisi ehkä riittänyt.
Kirja on ankea. On siinä valopilkkunsakin, mutta ei kovin paljon. Tämä lienee Ravilon tyyli; aiemmin lukemani Mesimarjani, pulmuni, pääskyni oli samalla tavalla ahdistava ja ankea.
Mutta tämä ei tarkoita etteikö kirja olisi minusta hyvä! Sillä se oli. Lukuunottamatta pientä uskottavuusongelmaa toimi oikein mainiosti. Kaiken ei tarvitsekaan olla kivaa ja nättiä. Ravilo kuulemma vihaa erityisesti kristinuskoa, enkä osaa ihmetellä sitä yhtään. Uskonnothan ovat olleet - ja ovat - tuomitsematon tapa sortaa eri ihmisryhmiä. Myös kytkökset ihmisten mielenterveyteen on mielenkiintoisesti kuvattu.
Pidin lopusta. Se antoi lukijalle mahdollisuuden pohtia itsenäisesti kirjan tapahtumia.
Suosittelen, jos et ole kovin herkkä ja ahdistu toimintakyvyttömäksi rankoista aiheista.
Tekstinäyte sivulta 35, jossa kuvataan valaisevasti kylän sairasta herätysliikettä:
"Pappia odotettaessa maallikkosaarnaaja kertoi erilaisista synneistä, jotka nuoria tulisivat maailmalla vaanimaan: huorinteosta, tupakoinnista, viinanjuonnista ja kortinpeluusta.
Poikia se varoitti Onanin synnistä joka kasvattaisi karvat kämmeniin ja kaikki näkisivät,mitä poika oli tehnyt. Tuo kammottava synti sulattaisi selkäytimen, niin että synnintekijä romahtaisi kasaan. Eikä sekään vielä riittäisi: aivotkin tyhjenesivät, sydän lakkaisi lyömästä ja lopulta odottaisi helvetin tuli. Näitä piti miettiä ennen sellaiseen syntiin ryhtymistä.
Tytöille saarnaaja kertoi naissukupuolen synneistä: jo paratiisin Eeva oli vietellyt miehen, ja siitä pitäen nainen oli ollut huora. Huoruutta oli kaikki mille ei selitystä löytynyt, ja kammottavin huoruuden muoto oli ristisiitos."
Siinä meille hyvää tahtoa! God bless tai jotain...
Tämä oli lopputunnelmani, kun eilen luin kirjan loppuun. Väkivaltaa, petosta, kiihkoilua ja mielenterveyden horjumista. Kirja on kaikkea tätä.
Aloitetaanpa juonesta. Kirjan alussa palaneesta metsästä löytyy palanut nainen ja marikassi. Siitä päästäänkin mysteerin selvitykseen.
Tarinan päähenkilö on Merja-Leena (tai Marleena, puhuttelijasta riippuen), jota äiti Tiina pahoinpitelee. Tytön varpaat ovat ukkovarpaita lukuunottamatta kasvaneet yhteen ja ahdasmielisen herätysliikkeen sekoittama taikauskoinen äiti kuvittelee lapsensa olevan itse piru. Tähän liittyy muutakin kuin uskonnonvaikutus, mutta en paljastele liikoja. :)
On positiivinen näkökulma, että Marleenan isä Pekka on huolehtivainen ja rakastaa tätä, toisin kuin äiti ja isosisko Raili. Yleensähän se mies kuvataan väkivaltaiseksi ja kylmäksi.
Tyttö on taiteellisesti lahjakas ja se herättää huomiota. Marleenalla ei vain tunnu olevan pikkukylässä mahdollisuutta opiskella taidetta, on mahdollisuus vain typistettyyn kansakouluun.
Lopulta isä alkaa pelätä vaimonsa lapseen kohdistamaa vihaa niin paljon, että lähettää Marleenan tätinsä Kirstin luo Helsinkiin, tytön ollessa vasta 10-vuotias.
Elämä ei ole auvoista, varsinkaan kun pojat ja miehet alkavat astua kuvioihin. Tässä ollaankin nyt kirjan uskottuvusongelman ytimessä. Melkeinpä kaikki miehet on kuvattu inhottaviksi ja petollisiksi, jotka tavalla tai toisella käyttävät Marleenaa hyväkseen; kuka seksuaalisesti, kuka muutoin.
On tietysti hyvä tuoda esille menneiden vuosikymmenien naisten heikot oikeudet, mutta vähän vähempikin ukkomäärä olisi ehkä riittänyt.
Kirja on ankea. On siinä valopilkkunsakin, mutta ei kovin paljon. Tämä lienee Ravilon tyyli; aiemmin lukemani Mesimarjani, pulmuni, pääskyni oli samalla tavalla ahdistava ja ankea.
Mutta tämä ei tarkoita etteikö kirja olisi minusta hyvä! Sillä se oli. Lukuunottamatta pientä uskottavuusongelmaa toimi oikein mainiosti. Kaiken ei tarvitsekaan olla kivaa ja nättiä. Ravilo kuulemma vihaa erityisesti kristinuskoa, enkä osaa ihmetellä sitä yhtään. Uskonnothan ovat olleet - ja ovat - tuomitsematon tapa sortaa eri ihmisryhmiä. Myös kytkökset ihmisten mielenterveyteen on mielenkiintoisesti kuvattu.
Pidin lopusta. Se antoi lukijalle mahdollisuuden pohtia itsenäisesti kirjan tapahtumia.
Suosittelen, jos et ole kovin herkkä ja ahdistu toimintakyvyttömäksi rankoista aiheista.
Tekstinäyte sivulta 35, jossa kuvataan valaisevasti kylän sairasta herätysliikettä:
"Pappia odotettaessa maallikkosaarnaaja kertoi erilaisista synneistä, jotka nuoria tulisivat maailmalla vaanimaan: huorinteosta, tupakoinnista, viinanjuonnista ja kortinpeluusta.
Poikia se varoitti Onanin synnistä joka kasvattaisi karvat kämmeniin ja kaikki näkisivät,mitä poika oli tehnyt. Tuo kammottava synti sulattaisi selkäytimen, niin että synnintekijä romahtaisi kasaan. Eikä sekään vielä riittäisi: aivotkin tyhjenesivät, sydän lakkaisi lyömästä ja lopulta odottaisi helvetin tuli. Näitä piti miettiä ennen sellaiseen syntiin ryhtymistä.
Tytöille saarnaaja kertoi naissukupuolen synneistä: jo paratiisin Eeva oli vietellyt miehen, ja siitä pitäen nainen oli ollut huora. Huoruutta oli kaikki mille ei selitystä löytynyt, ja kammottavin huoruuden muoto oli ristisiitos."
Siinä meille hyvää tahtoa! God bless tai jotain...
Kommentit