Louise Allen - Aviovelka

Harlekiini-hömppää!

Katherine Cunnigham on vaarassa joutua velkavankeuteen veljensä Philipin takia, ja ainoaksi keinoksi jää avioitua kuolemaantuomitun kanssa, kuoleman mukana kun sekä miehen että vaimon mahdolliset velat mitätöityvät. Sitten paljastuukin, ettei mies ole syyllinen ja Katherine tulee epätoivoiseksi, kun mies ei suostukaan liiton mitätöimiseen, vaan väen vängällä haluaa maksaa velan. Sitä ei Katherinen ylpeys sulata...

Ihanan viihdyttävä pokkari! En ymmärrä monien kirjaihmisten karsastusta Harlekiineja kohtaan. Ne kun ovat "kioskikirjallisuutta". Entä sitten? Ne ovat juonivetoisia eivätkä vie kauan, ja ei, niitä ei ole kirjoitettu huonosti, ainakaan minusta. Miksi jatkuvasti hölistään kirjojen viihteellisyydestä ja haukutaan kirjailijoita viihdekirjailijoiksi, kuin viihteellisyys olisi mustin synti, johon ihminen voi syyllistyä? Niitähän suuri yleisö ostaa. Onko Harlekiini-vihan takana jonkin sortin naisviha? Tyypillisimmät Harlekiinien lukijathan ovat vanhempia naisia. En käsitä. Miksei kirja saa myydä? Vai onko se kyvyttömien ja ah-niin-taiteellisten-ja-köyhien kirjailijoiden kateutta? Helppo uskoa.

S. 244-245:
"Katherine kääntyi katsomaan, kun suojapaperit vedettiin sivuun ja esiin tuli haaleankeltaista silkkiä. Kalvakanväristä silkkiä ja miehustaa myötäilevä kristallihelmikuvio, avara pääntie, ei hihoja. - Tämähän on väärä puku! Madame, en minä tätä valinnut.
- Ette niin, neiti Cunningham. Lordi Seaton kumosi päätöksenne.
- Sehän nähdään. Katherine marssi väliovelle, joka vei Nickin pukeutumishuoneeseen. Hän ei ollut kokeillut, oliko se lukossa, mutta nyt se ainakin avautui hänen tempaistessaan.
Pukeutumishuoneessa ei ollut ketään, mutta miehen makuuhuoneeseen johtava ovi oli raollaan. Katherine tyrkkäsi sen raivokkaasti auki ja syöksähti sisään.
- Nicholas! Suvaitsetko ystävällisesti selittää, mitä...
Hän vaikeni nähdessään edessään paitasillaan olevan aviomiehensä sekä kaksi tummiin pukeutunutta miestä, joista toinen piteli polvipituisia satiinihousuja ja toisella oli suussaan nuppineuloja.
Nick tuijotti, lumoutuneena ja kiihottuneena, Katia, joka törmäsi hänen makuuhuoneeseensa punehtuneena, sukkasillaan, aamutakki hulmuten ja povi kohoillen.
Vaatturit vetäytyivät kiireesti näyttämöltä. - Odotamme käytävässä, teidän armonne, toinen mutisi. Nick tuskin huomasikaan oven sulkeutuvan heidän perässään.
- Kat, armaani... Nickin teki mieli suistaa Kat vuoteellle ja rakastaa naista, kunnes tämän suuttumus vaihtuisi intohimon huohotukseen.
- Älä sinä armastele minua, senkin konna! Miksi käskit madame LeBlancia valmistamaan sen toisen puvun? Minulla ei ole varaa siihen, enkä halua sitä!
- Nyt sinä narraat, Kat. Sinä halusit sen puvun, mutta ylpeytesi ei sallinut, että ostaisin sen sinulle.
Katherine sihahti vimmaisesti. Luoja, että tuo nainen oli suurenmoinen!
- Miksi ostit sen, jos tiesit minun hermostuvan? Katherine tiukkasi kädet nyrkissä sivuillaan.
- Saadakseni ilon nähdä sinut siinä asussa. Se näytti pysäyttävän naisen ainakin hetkeksi. - Ostin lahjan itselleni - ja pyydän vain, että sinäkin nauttisit siitä."