Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä. Älä sano katsotaan huomenna jos voit jo tänään sanoa ei. Älä sano lintu kuin lintu, sano pääskynen tai haukka. Älä sano kukka kuin kukka, sano keltavuokko, Anemone ranunculoides, ja kissankello. Älä sano, no olkoon, jos voikukista aletaan keittää heikoille keittoa ja kissankelloilla halutaan soittaa muurahaisillekin sapeli kouraan. Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla että sinut heitetään vailla vettä ja paitaa, pimeään, kylmään. Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se on pelkkä tauko ennen loppusoiton pitkää, kiivasta syleilyä. Älä huokaa jos sinun on huudettava. Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan, särkisi ikuisesti aran astiamme. Älä, älä koskaan suutele otsalle jos voit suudella suoraan suulle. - Tommy Tabermann -
"Tähän hetkeen saakka hän oli uskonut että hän ja hänen kaltaisensa olivat voitolla. He olivat saavuttaneet joitakin huomattavia voittoja viimeisen puolen vuosisadan aikana. Mutta nyt kun hänen elämänsä lähestyi loppuaan, hänen vihollisensa olivat todistaneet ettei mikään ollut muuttunut. Hänen voittonsa olivat olleet väliaikaisia, hänen etenemisensä pelkkää harhaa." Ken Follettin jo klassikkoasemaan kivunnut teos Taivaan pilarit (WSOY 1990, suomentanut Anu Niroma) on keskiaikaiseen Englantiin ja tarkemmin Kingsbridgeen keskittyvä eeppinen kertomus taivaallisesta katedraalista ja kaikki esteet ylittävästä rakkaudesta. Keskiössä on muutama ihminen yhteiskunnan eri tasoilta. Alimmalla portaalla on Tom Rakentaja perheineen, keskellä kunnianhimoinen munkki Philip ja ylimmällä oksalla jaarli William sekä hänelle kihlattu jaarlintytär Aliena. Kaikki nämä ihmiset vaikuttavat jossain vaiheessa toistensa elämiin ja mukaan tulee pian Tomin uusi puoliso Ellen ja tämän poika Jack. Kir...
"Se, ettei mua nähdä täällä, haluta edes katsoa, on kaikkein raivostuttavinta. Sekään ei kuitenkaan voi sammuttaa sitä, mikä mussa palaa kirkkaimpana." Otava 2020. Amiraali kertoo Niilosta, joka ei koe olevansa sen kummemmin poika kuin tyttökään. Hän kipuilee pienellä paikkakunnalla ja kerää rohkeutta olla oma itsensä. Hän on kasvanut ukin ja mummon kasvattamana, ja sukupolvien väliset erot kolisevat välillä yhteen. Mielestäni kirja on hyvä kuvaus siitä, mitä on olla vähän erilainen nuori juuri tässä ajassa. Nykyään näistä asioista onneksi puhutaan enemmän kuin ennen ja asioille on enemmän sanoja. Kirjassa ei harrasteta mitään termikikkailua, vaan kuvataan luontevasti nuoren ihmisen kasvua omaksi itsekseen. Kun on sielultaan rajaton, mihin tarkkoja termejä oikeastaan tarvitaankaan? Asuminen pikkupaikkakunnalla herättää väistämättä muistoja, samoin Niilon kokema koulukiusaaminen. Meilläkin kaikki vähänkin erilaiset saivat tuntea kaiken nahoissaan, nekin jotka olivat vain ihan...
Kommentit