Vigdís Grímsdóttir - Sydän, kuu ja sinilinnut (Lenni & Rósa -trilogia 2)
Totta kai luonto on jumala, Lenni, äläkä ole, niin kuin et ymmärtäisi sitä.
Joku aika sitten käytiin keskustelua oikeasta lukemisajasta, siitä, kuinka kirjoilla on oma aikansa ja paikkansa. Se on kyllä vissi ja varma. Kesällä aloitin tätä enkä pitänyt yhtään, jätin jopa kesken. Ja nyt sain sen luettua oikein sujuvasti ja pidin kirjasta kovasti!
Kyllä Grímsdóttirin kieli on kaunista! Se on lumoavaa, se kietoo sisäänsä kuin uni. Unimainen onkin hänen kirjojensa tunnelma, eikä koskaan oikein tiedä, mikä on totta ja mikä ei, ja mikä on sanojen todellinen merkitys.
Dialogit ovat kaukana realistisista, mutta se ei ärsytä, vaan lukijasta tuntuu, että tämän pitäisi olla todellisuus!
Tällä kertaa ei tullut sellaista jättiyllätystä, kuten Valosta valoon -kirjassa tai hieman pienempimittakaavaista yllätystä kuin Z - Rakkaustarinassa. Mutta ehkä viimeisessä osassa tulee yllätystä sitten senkin edestä?
Nämä kirjat ovat niin erikoisia, etten mielelläni kauheasti kerro niiden juonesta. Mainitaan vain, että se on kaunis tarina rakkaudesta ja kaipauksesta. Kuten olen jo sanonut aiemminkin: tämä on jotain sellaista, mikä pitää kokea itse.
Minä nukun meidän rakkaudessamme.
Joku aika sitten käytiin keskustelua oikeasta lukemisajasta, siitä, kuinka kirjoilla on oma aikansa ja paikkansa. Se on kyllä vissi ja varma. Kesällä aloitin tätä enkä pitänyt yhtään, jätin jopa kesken. Ja nyt sain sen luettua oikein sujuvasti ja pidin kirjasta kovasti!
Kyllä Grímsdóttirin kieli on kaunista! Se on lumoavaa, se kietoo sisäänsä kuin uni. Unimainen onkin hänen kirjojensa tunnelma, eikä koskaan oikein tiedä, mikä on totta ja mikä ei, ja mikä on sanojen todellinen merkitys.
Dialogit ovat kaukana realistisista, mutta se ei ärsytä, vaan lukijasta tuntuu, että tämän pitäisi olla todellisuus!
Tällä kertaa ei tullut sellaista jättiyllätystä, kuten Valosta valoon -kirjassa tai hieman pienempimittakaavaista yllätystä kuin Z - Rakkaustarinassa. Mutta ehkä viimeisessä osassa tulee yllätystä sitten senkin edestä?
Nämä kirjat ovat niin erikoisia, etten mielelläni kauheasti kerro niiden juonesta. Mainitaan vain, että se on kaunis tarina rakkaudesta ja kaipauksesta. Kuten olen jo sanonut aiemminkin: tämä on jotain sellaista, mikä pitää kokea itse.
Minä nukun meidän rakkaudessamme.
Kommentit
Ei juonta kannata kertoa. Minäkin vien tarinaa niin, että laitan jopa vähän hämäystä mukaan, ettei kukaan arvaa oleellista. Tämä on tärkeää kaikissa kirjoissa, ei vain dekkareissa.