Talvi

-
Olisin jakanut kanssanne vaikka kuinka monta talvikuvaa, mutta Blogger vittuilee ja kääntää kuvat väärin päin. Siispä joudutte tyytymään tähän yhteen ainokaiseen tältä erää...

Kommentit

Naakku sanoi…
Mutta se yksi ja ainokainenkin kuva on kaunis! :)
29. maaliskuuta 2011 klo 22.31
Hreathemus/NDSL sanoi…
Kyllä, kaunis on. Onko tuossa vasemmalla kenties hautausmaa?
30. maaliskuuta 2011 klo 12.37
Anki sanoi…
On, Mähkön hautausmaa :)
30. maaliskuuta 2011 klo 13.38
Leena Lumi sanoi…
Anki, kiitos!, sait minut nauramaan. Ehkä minunkin sallitaan tästä lähtien sanoa, että 'koko tekniikka vituttaa minua';-)

Kaunis kuva ja tuo yliökuva vetää kaiken huomion kuitenkin...

Tietäisitpä, kuinka paljon google yms., joita ei saa koskaan kiinni, vittuilee minulle. Yritin soittaa kerran jopa googlen maajohtajalle Petri Kokolle piilaaksoon, mutta kun hänellä oli yli kymmenen puhelinnumeroa, lannistuin.
30. maaliskuuta 2011 klo 16.18
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valoa valoa valoa

-
Kuva
"Aloin ymmärtää miksi äidit ovat tarinoissa usein kuolleita ja tyttäret orpoja.      Tämä äiti ei vain nyt ollut tarpeeksi kuollut." Vilja-Tuulia Huotarisen nuortenkirja Valoa valoa valoa (Karisto 2011) voitti aikoinaan Finlandian eikä syyttä. Kirjassa on nimettömäksi jäävä minäkertoja, tyttö, joka rakastuu surua kantavaan Mimiin. Mimin perhe on jokseenkin erikoinen. Mimin äiti on kuollut oman käden kautta talon ullakolla. Siellä tytöt näyttelevät omituista näytelmää, jossa äiti Ulla Kolla ohjaa heitä. Lopulta elämä syöksyy kauheaan kurssiin syksyllä 1986. Olen lukenut tämän aikoinaan tuoreeltaan, mutta jostain syystä muistikuvia ei ollut oikein jäänyt. Ihmettelen sitä nyt, sillä uskoisin tällä kertaa tarinan jäävän mieleen pitkäksi aikaa. Kirja on hyvin koskettava isoine teemoineen. Ihmiset, erityisesti aikuiset, ovat eksyksissä. Oli kiinnostavaa lukea myös kirjan ajankuvaa, sillä en ollut vielä syntynytkään 80-luvulla. Pieniä tyttöjen tyyliasioita sivutaan, samoin tiet...
Lue lisää

Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen

-
Älä sano ehkä, jos voit sanoa kyllä. Älä sano katsotaan huomenna jos voit jo tänään sanoa ei. Älä sano lintu kuin lintu, sano pääskynen tai haukka. Älä sano kukka kuin kukka, sano keltavuokko, Anemone ranunculoides, ja kissankello. Älä sano, no olkoon, jos voikukista aletaan keittää heikoille keittoa ja kissankelloilla halutaan soittaa muurahaisillekin sapeli kouraan. Älä sano, samapa tuo, silläkin uhalla että sinut heitetään vailla vettä ja paitaa, pimeään, kylmään. Älä pelkää yksinäisyyttä, ehkä se on pelkkä tauko ennen loppusoiton pitkää, kiivasta syleilyä. Älä huokaa jos sinun on huudettava. Älä huuda jos kuiskauskin rikkoisi kurkiaurat matkalla rinnasta rintaan, särkisi ikuisesti aran astiamme. Älä, älä koskaan suutele otsalle jos voit suudella suoraan suulle. - Tommy Tabermann - 
Lue lisää

Ken Follett - Taivaan pilarit

-
Kuva
 "Tähän hetkeen saakka hän oli uskonut että hän ja hänen kaltaisensa olivat voitolla. He olivat saavuttaneet joitakin huomattavia voittoja viimeisen puolen vuosisadan aikana. Mutta nyt kun hänen elämänsä lähestyi loppuaan, hänen vihollisensa olivat todistaneet ettei mikään ollut muuttunut. Hänen voittonsa olivat olleet väliaikaisia, hänen etenemisensä pelkkää harhaa." Ken Follettin jo klassikkoasemaan kivunnut teos Taivaan pilarit (WSOY 1990, suomentanut Anu Niroma) on keskiaikaiseen Englantiin ja tarkemmin Kingsbridgeen keskittyvä eeppinen kertomus taivaallisesta katedraalista ja kaikki esteet ylittävästä rakkaudesta. Keskiössä on muutama ihminen yhteiskunnan eri tasoilta. Alimmalla portaalla on Tom Rakentaja perheineen, keskellä kunnianhimoinen munkki Philip ja ylimmällä oksalla jaarli William sekä hänelle kihlattu jaarlintytär Aliena. Kaikki nämä ihmiset vaikuttavat jossain vaiheessa toistensa elämiin ja mukaan tulee pian Tomin uusi puoliso Ellen ja tämän poika Jack.  Kir...
Lue lisää