Virginia Woolf - Mrs. Dalloway

Mrs. Dalloway on hurmaava, sopivasti vanhahtava ja sopivasti moderni kirja. Sen päähenkilö on ainakin muodollisesti Mrs. Dalloway, mutta kirjassa on mukana monta muutakin henkilöä. Kirja on ns. vuorokausiromaani ja Woolfin tuttua tajunnanvirtatekniikkaa. Odotin kirjan olevan jotenkin vaikea, mutta ei se ollutkaan. Päinvastoin, kirjan maailmaan sujahti helposti ja tuli aina se tuttu tunne "yksi sivu vielä", kunnes huomasikin lukeneensa kymmenen sivua.
   Mrs. Dalloway on poliitikon vaimo ja hän valmistelee suuria kutsuja. Paikalle pelmahtaa yllättäen nuoruuden ystävä Peter Walsh, joka rakasti häntä aikoinaan kovasti. Tämän kohtauksen jälkeen henkilöt menevät tahoilleen ja touhuavat juhlien lähestyessä. Välillä esitellään Rezia ja hänen miehensä Septimus, joka näkee vakavia harhoja. Lyhyen aikaa kuvataan myös Lucy Brutonia, joka hänkin on arvokas rouva. Ja onpa mukana vielä Mrs. Dallowayn tytär Elizabeth ja kiihkeän uskovainen neiti Kilman, joka on selvästi rakastunut Elizabethiin. Woolfin suoruus yllätti minut tässä asiassa; paitsi että Kilmanin tunteet tuotiin selkeästi esiin, vielä selkeämmin kerrottiin Mrs. Dallowayn tunteista vanhaa ystäväänsä Sallya kohtaan. Naiset jopa olivat suudelleet nuorena eikä tätä tietoa mitenkään piiloteltu. Onko kenelläkään tietoa, millaista palautetta tästä on aikoinaan tullut? Onhan tämä kirja julkaistu jo 1925! Monet henkilöistä olivat myös hämmentävän epäuskonnollisia.
  Henkilöitä on tosiaan paljon, vähän liiankin. Välillä menin sekaisin kuka on kuka, sillä näiden lähemmin esiteltyjen lisäksi erityisesti kutsuilla vilisee vaikka keitä muita ihmisiä. Ehkä kirjassa hämmentävintä oli se, ettei siinä periaatteessa tapahtunut mitään, mutta se ei haitannut! Kerronta oli kiehtovaa ja henkilöt kiinnostavia. Liikuttavaa oli Rezian kipeä rakkaus mieheensä, joka eli suurimman osan ajastaan omassa maailmassaan. Kuitenkin jäin ihmettelemään pariskunnan osuutta tässä. Peter huomaa heidät puistossa ja muutkin henkilöt törmäävät heihin huomaamattaan, mutta varsinaista syytä heidän mukana ololleen ei ole. Nämä henkilöt olisi ehkä kannattanut jättää pois.
  Pidin kirjassa myös ihmisten luonteiden ja ajatusten kuvauksesta. Siinä oli sellaista ihanaa ajanpatinaa, mutta kuitenkaan se ei ole vanhentunutta. Ihminen ei muutu.
   Niinkin lyhyen ajan kuin vuorokauden käyttäminen oli mielestäni onnistunutta. Oli mukavaa lukea monen henkilön näkökulmasta, sillä se toi syvyyttä. Henkilöt kohtasivat toisiaan silloin tällöin, usein yllättäen ja tapahtumat linkittyivät toisiinsa.
   Luin tämän pitkälti siksi, että aion seuraavaksi tarttua Michael Cunninghamin Tunnit-teokseen, sillä siinähän Woolf kirjoittaa juuri tätä kirjaa. Vaikuttaa kiinnostavalta! Haluaisin nähdä elokuvankin joskus. Virginia Woolf on epäilemättä kiinnostava henkilö!