Tunnustus ♥
Vaikka olen ollut blogissani vaiti kuin muuri, sain ihanan tunnustuksen Annika K:lta! Kiitos tuhannesti! :) Älkää huoliko, luen kyllä koko ajan ja mielenkiintoista kirjaa luenkin. :)
Tunnustuksen säännöt menevät näin
Tunnustuksen säännöt menevät näin
1. kiitä tunnustuksen antajaa
2. jaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi
Tässäpä pari faktaa:
1. Tämä syksy on ollut varsinainen mullistusten kausi. Seksuaalinen identiteettini
meni uusiksi odottamattoman ihastumisen myötä.
2. Olen sen ihmisen myötä oppinut pitämään aina vain raskaammasta musiikista, varsinkin black metallista.
3. Black metallin lisäksi olen hurahtanut täysin Turmion Kätilöihin, mitä en olisi kyllä ikinä uskonut. Olen suhtautunut bändiin hyvin epäluuloisesti ja torjuvasti sen maineen vuoksi (ja välispiikkien...).
4. En ole enää ollenkaan varma, onko toimittajan ammatti kuitenkaan minua varten.
5. Huomaan saaneeni äidin piirteitä. Enää sotkukasat eivät olekaan kotoisia vaan ärsyttäviä ja silmään pistäviä epäkohtia, jotka siivotaan.
6. Mielialani ovat heitelleet niin paljon lyhyessä ajassa, että olen ollut jo huolissani järkikultani puolesta.
7. Edelliseen liittyen olen huomannut, etten olekaan aivan sellainen millaisena olen itseäni pitänyt. Olen luokitellut itseni tiukasti ja saanut parin kuukauden aikana huomata kaikkien määrittelyjen horjuvan ja myös särkyvän.
8. Toisin sanoen alan siis parantua masennuksestani! Syömisen kanssa on edelleen roppakaupalla ongelmia, mutta pitkästä aikaa olen toiveikas sen suhteen. Oikeastaan muunkin elämän suhteen. :)
Sitten niitä onnekkaita bloggareita, jotka saavat tämän tunnustuksen. Pelkään, että joukossa on niitä, joilla tällainen on jo käynyt, mutta toivotaan parasta.
Kommentit
Maria: Kiitos, samaa sinulle♥
Itse en Turmion kätilöistä ja heidän arvomaailmastaan perusta, mutta mun lapsuudenystävä tekee heille maskit. Tai ainakin teki, nyt en ole varma Elisan toimenkuvasta :)
Olen ollut niin kehno jatkamaan tunnustuksia, että sopiiko jos teen täällä kommenttilaatikossa jonkinlaisia "vastatunnustuksia"?
Minusta on ollut tosi hienoa tutustua sinuun näin blogimaailmassa, olemmehan seuranneet toistemme blogeja jo monen vuoden ajan. Usko tai älä, kirjoituksistasi palautuu mulle usein mieleen omat fiilikset ja ajatukset sinun iässäsi. Se aika tuntuu olevan tavallaan lähellä, tavallaan kaukana...
On myös hienoa, että nykyään pienilläkin paikkakunnilla nuori voi avoimesti puhua seksuaali-identiteetistään, koska vielä 90-luvun alkupuolella ainakaan meidän pikkupaikkakunnalla kukaan ei tullut kaapista, vaikka tilastojenkin valossa porukkaan on taatusti mahtunut muitakin kuin heteroita. En pysty nimeämään ketään koulukaveriani, joka olisi näistä asioista avoimesti puhunet. Tuohon aikaan homopuhe oli lähinnä vitsailua ja haukkumasanana käyttöä.
Jaksamista ja hyvää mieltä minäkin toivottelen sinulle pimenevään syksyyn. :)
No, itsekin olin aika kylmäkiskoinen bändin edesottamuksille, mutta kaikkea ei tarvitse ottaa vakavasti. Onhan ne sanoitukset monesti aika... mielenkiintoisia. On siellä tosin asiaakin. Jännä että piirit on noin pienet. :D Turmareiden maskit ovat kyllä aika hienot.
Salla: Tottakai käy tuollainenkin versio! :)
Minustakin on mukava tutustua netin kautta ihmisiin. Se on sellaista aivan omanlaistaan tuttuutta. :) Sinun blogisi on ensimmäinen kirjablogi, jota rupesin seuraamaan ja olen saanut sinulta valtavasti lukuvinkkejä - myös innoitusta oman blogin perustamiseen.
Niin, olen saanut olla ihan rauhassa suuntautumiseni kanssa. Tosin tämänhetkinen tilanteeni on nurinkurinen monen muun tilanteeseen verrattuna: olen pitänyt itseäni vuosia homoseksuaalina ja ihastuinkin mieheen! Hämmennys lienee sama, jos käy näinkin päin. :D
Valitettavasti homo on yleisimpiä haukkumasanoja edelleen... Itse en sitä koskaan käytä siinä tarkoituksessa.
Kiitos tuesta sinulle ja yhteisesti kaikille muillekin! ♥ Kyllä tämä tästä.
Ainoa mikä on varmaa on muutos.
Ja: Joskus pitää uskaltaa hypätä nähdäkseen valon.
Minä muutin elämässäni KAIKEN, kun täytin 30 vuotta. Niin kaiken, että kukaan ei uskoisi, jos kertoisin. Pääkulta ei meinannut pysyä kasassa, mutta kun selvisin, tiesin löytäneeni itseni.
Uutta suuntaa, uuttaa vahvutta sinulle!
♥
On myös tosi hyvä kuulla, että masennus on hellittämässä. Olen itse seurannut hyvin läheltä tosi vaikeaa masennusta ja nähnyt kuinka yli kymmenenkin vuotta kestänyt ja sairaalaan johtanut masennus voi lopulta väistyä ja ihminen palata opiskelu- ja työelämään. En pidä enää ketään parantumattomana tapauksena. :-)
Niin ja ihastuminen on aina ihanaa! <3
Niinhän se on, että liika suunnittelu on aivan turhaa ja jopa vahingollistakin. Pitää oppia spontaaniutta ja impulsiivisuutta.
Huh huh, yli kymmenen vuotta... Voin vain kuvitella, millaista se sitten on! Onneksi on käynyt hyvin. :)
Ihastuminen on sekä ihanaa että hirveän tuskallista...
Yst.terv. Sari