The naked truth eli against photoshopping!
Tässä taas päivitys, jolla ei ole mitään tekemistä kirjojen kanssa. Koen aiheen kuitenkin sen verran tärkeäksi, että halusin osallistua kaikille vapaaseen haasteeseen.
Kaikki alkoi Tyyliä metsästämässä -blogista, jossa bloggaaja julkaisi itsestään meikittömän ja täysin käsittelemättömän kuvan vastaiskuna photoshoppaukselle ja kieroutuneille kauneusihanteille. Haaste on näkynyt joissain blogeissa, itse olen havainnut muutamassa gootti/synkempityylisissä blogeissa sen.
Vaikka en olekaan tyylibloggaaja eikä pärstäni näy blogissani kuin vaatimattoman tietolaatikon pikkukuvassa, päätin silti antaa tukeni hyvälle asialle.
Minä en ole niitä naisia, jotka tälläävät meikkiä päivittäin eivätkä voi mennä edes roskapöntölle ilman pakkelia. En ole niitäkään, jotka meikkaavat kerran vuodessa. Käytän meikkiä nykyään aika paljon, koska minusta meikkaaminen on niin hirveän mukavaa. Pidän siitä itseilmaisu- ja taidemuotona. Teen sitä pitkälti itseni vuoksi, mutta onhan se aina plussaa, jos olen muidenkin silmissä viehättävän näköinen. En kavahda ihmisten ilmoilla olemista ilman meikkiä, tänäänkin olin koulussa ilman. Aina ajoittain palautan itseni todellisuuteen ja menen yleisille paikoille 'au naturel', jotta naaman ehostuksesta ei tule henkistä vankilaa ja jottei se ala ruokkimaan tyytymättömyyttä omaan ulkonäköön. Riittää sitä lajia jo.
Tässä siis kaunistelematon, alaston totuus. Pahoittelut kellerryksestä, päivänvalo ei yksinkertaisesti enää riittänyt ja oli pakko laittaa huoneeseen valot. Laatukaan ei syleile maailmaa, koska tällä hetkellä kännykkä on ainut, mistä voin siirtää koneelle ylipäänsä mitään.
Kaikki alkoi Tyyliä metsästämässä -blogista, jossa bloggaaja julkaisi itsestään meikittömän ja täysin käsittelemättömän kuvan vastaiskuna photoshoppaukselle ja kieroutuneille kauneusihanteille. Haaste on näkynyt joissain blogeissa, itse olen havainnut muutamassa gootti/synkempityylisissä blogeissa sen.
Vaikka en olekaan tyylibloggaaja eikä pärstäni näy blogissani kuin vaatimattoman tietolaatikon pikkukuvassa, päätin silti antaa tukeni hyvälle asialle.
Minä en ole niitä naisia, jotka tälläävät meikkiä päivittäin eivätkä voi mennä edes roskapöntölle ilman pakkelia. En ole niitäkään, jotka meikkaavat kerran vuodessa. Käytän meikkiä nykyään aika paljon, koska minusta meikkaaminen on niin hirveän mukavaa. Pidän siitä itseilmaisu- ja taidemuotona. Teen sitä pitkälti itseni vuoksi, mutta onhan se aina plussaa, jos olen muidenkin silmissä viehättävän näköinen. En kavahda ihmisten ilmoilla olemista ilman meikkiä, tänäänkin olin koulussa ilman. Aina ajoittain palautan itseni todellisuuteen ja menen yleisille paikoille 'au naturel', jotta naaman ehostuksesta ei tule henkistä vankilaa ja jottei se ala ruokkimaan tyytymättömyyttä omaan ulkonäköön. Riittää sitä lajia jo.
Tässä siis kaunistelematon, alaston totuus. Pahoittelut kellerryksestä, päivänvalo ei yksinkertaisesti enää riittänyt ja oli pakko laittaa huoneeseen valot. Laatukaan ei syleile maailmaa, koska tällä hetkellä kännykkä on ainut, mistä voin siirtää koneelle ylipäänsä mitään.
Kommentit