Markus Nummi - Karkkipäivä

"Kyllä tädeistä ja mummoista aina selvitään. Tila haltuun. Tilanne haltuun.
    Joulun jälkeen tyttö oli ihan sekaisin. Manipuloitu. Oli pakko ottaa kantaa fyysisesti.
 Nyt on ollut tasaisempaa. Aina vielä tulee näitä... lastentauteja. Puhelimen käyttö. Numerot joihin saa soittaa ja joihin ei. Luottamus. Sitten tulee virhe. Virheestä seuraamus. Luottamuksen palauttaminen."

Markus Nummen Karkkipäivä (Otava 2010) on tärkeä puheenvuoro lasten puolesta. Se kertoo karua tarinaa näkymättömistä, jotka eivät kuulu mihinkään eivätkä saa mistään apua. Miten lasten käy, kun aikuiset ovat tuuliajolla?
     Kirja alkaa erikoisesti pienen pojan, Tomin, näkökulmasta. Tomin maailmassa hän itse on Tok Kilmoore, joka pelastaa Sessa Mirabellan. Sekavat jutut herättävät epäilyksen: onko jossakin oikeasti laiminlyöty pikkutyttö, joka tarvitsee apua? Samaan aikaan keski-ikäinen Ari koettaa ideoida käsikirjoitusta vaimon ja tyttären ollessa poissa. Ajatukset katkeavat Tomin lyöttäytyessä hänen seuraansa. Pian Ari saa huomata, ettei pojalla ole ketään huolehtijaa. Toisaalla tilasuunnittelija Paula mussuttaa suklaata vähän väliä ja koettaa selvitä järjissään stressistään ja työstään. Polut kohtaavat vähä vähältä.
     Nummen kirja iski syvälle. Sen tarina on ahdistava ja tuo voimattoman olon. Tomin kohtalo tuntuu kauhealta ja realistiselta, vaikken olekaan onneksi ollut teeman kanssa henkilökohtaisesti kosketuksissa. Kirjassa tulee myös ilmi lastensuojelun lohduton resurssipula; tapauksia on valtavasti ja laiminlyötyjen lasten kohtaaminen ammatillisesti vaikeaa. Tomi on juuri niitä näkymättömiä lapsia, jotka luiskahtavat kaikkien turvaverkkojen läpi luotettavien aikuisten ulottumattomiin. Lukiessa joutui väistämättä miettimään, kuinka monta tomia maassamme tälläkin hetkellä on.
     Imua ja jännityksen tiivistymistä toivat myös taiten kirjoitetut rivienvälit. Jokaisen keskeisen henkilön saadessa vuorollaan suunvuoron on lukijan pää pian täynnä pahoja aavistuksia, joita ei haluaisi uskoa todeksi. Lukemista onkin siis jatkettava ja jatkettava, jotta totuus tulisi selville.
     Epäonnistuneen vanhemmuuden ja lastensuojelun lisäksi romaanissa on kolmaskin iso ja vaikea teema, kiusaaminen. Tomia kiusataan kotipiirissään todella julmasti ja kiusaaminen saa hurjia seuraamuksia. Ehkä kaikkein vaikeinta oli lukea juuri noita kiusaamiskohtauksia, joissa kymmenvuotiasta poikaa paljon vanhemmat lapset ja nuoret lähtevät joukolla nöyryyttämään yhtä yksinäistä. Pahuus ei ole pelkästään aikuisten ominaisuus.
     Nummen kirjoittaminen on todella taitavaa. Hän pääsee hyvin sisälle niin lapsen kuin aikuisenkin ajatusmaailmaan. Vaikka teemat ovat rankkoja, saa kirjailija lukijan kuitenkin lukemaan kirjan loppuun asti. Haluan ehdottomasti lukea myös Kiinalaisen puutarhan.
    Suosittelen ehdottomasti! Erinomainen kirja tärkeistä ja ajankohtaisista aiheista.