Anne Frank - Päiväkirja (uusi laitos)
"Kuka on laskenut harteillemme tämän taakan? Kuka tehnyt meistä juutalaisista poikkeuksen kaikkien kansojen joukossa? Kuka on antanut meidän kärsiä tähän asti? Jumala on tehnyt meidät tällaisiksi, mutta Jumala myös pelastaa meidät. Jos kestämme kaiken tämän kärsimyksen ja juutalaisia jää jäljelle kaikesta huolimatta, silloin juutalaisista tuomituista tuleekin esimerkkejä."
Anne Frankin Päiväkirja on varmasti yksi maailman kuuluisimmista päiväkirjoista. Frank kirjoitti sitä piileskellessään perheensä kanssa varastotiloissa Alankomaissa. Tämä uusi laitos tuo esille nekin kohdat, mitkä alkuperäisestä julkaisusta oli poistettu.
On jotenkin kummallinen tunne, kun lukee toisen päiväkirjaa, vaikka Frank tarkoittikin sen julkaistavaksi. Päiväkirjasta huokuvat jokapäiväisen piilottelun vitsaukset, jotka saavat ihmiset riitaantumaan herkästi. Frankin perheen ohella samoissa tiloissa oli myös toinen perhe ja vielä yksi hammaslääkäri, siis yhteensä kahdeksan ihmistä.
Vuonna 1942, kun piileskely alkaa, Frank on vasta 13-vuotias. Kirjoitukset maalautuvatkin tietynlaisella dramaattisuudella, joka kuuluu ikään. Vuosien -43 ja -44 aikana Frankin ääni kuitenkin aikuistuu, ja aivan hämmästyttävän paljon. On kuin lukisi aikaihmisen kirjoituksia. Näin kypsää tekstiä ei odottaisi vielä 15-vuotiaaltakaan. Frank oli selvästi hyvä kirjoittaja ja hän haaveilikin toimittajan ja kirjailijan työstä. Näistä aikuisuuden haaveista oli kuristavaa lukea, kun tiesi etukäteen, miten huonosti perheelle kävi: vain isä jäi henkiin keskitysleiriltä.
Frankin päiväkirja ei ole pelkästään kohtalon takia nostettu valokeilaan, sillä siinä kudotaan yhteen arkipäivän sotakokemuksia. Myös juutalaiskysymystä käsitellään, kuten tuosta sitaatistakin käy ilmi. On niin kauhean traagista, ettei Frank saanut elää ja toteuttaa unelmiaan. Hänestä olisi varmasti tullut vielä kirjailija.
Suosittelen! Kyllähän tämä kirja kuuluu jo oikeastaan yleissivistykseen. Se on sitä paitsi hyvin sujuva luettava.
Kommentit
Luin teoksen suunnilleen Frankin ikäisenä, ja muistan elävästi, kuinka nessuja kului.
Miljatski: Vähänhän se oli välillä yksitoikkoinen. Nyt luen Kyllikki Villan Kenttälotan kirjeitä, ja se on vielä puuduttavampaa... :D