Anne Frank - Päiväkirja (uusi laitos)

 "Kuka on laskenut harteillemme tämän taakan? Kuka tehnyt meistä juutalaisista poikkeuksen kaikkien kansojen joukossa? Kuka on antanut meidän kärsiä tähän asti? Jumala on tehnyt meidät tällaisiksi, mutta Jumala myös pelastaa meidät. Jos kestämme kaiken tämän kärsimyksen ja juutalaisia jää jäljelle kaikesta huolimatta, silloin juutalaisista tuomituista tuleekin esimerkkejä."

Anne Frankin Päiväkirja on varmasti yksi maailman kuuluisimmista päiväkirjoista. Frank kirjoitti sitä piileskellessään perheensä kanssa varastotiloissa Alankomaissa. Tämä uusi laitos tuo esille nekin kohdat, mitkä alkuperäisestä julkaisusta oli poistettu.

On jotenkin kummallinen tunne, kun lukee toisen päiväkirjaa, vaikka Frank tarkoittikin sen julkaistavaksi. Päiväkirjasta huokuvat jokapäiväisen piilottelun vitsaukset, jotka saavat ihmiset riitaantumaan herkästi. Frankin perheen ohella samoissa tiloissa oli myös toinen perhe ja vielä yksi hammaslääkäri, siis yhteensä kahdeksan ihmistä. 

Vuonna 1942, kun piileskely alkaa, Frank on vasta 13-vuotias. Kirjoitukset maalautuvatkin tietynlaisella dramaattisuudella, joka kuuluu ikään. Vuosien -43 ja -44 aikana Frankin ääni kuitenkin aikuistuu, ja aivan hämmästyttävän paljon. On kuin lukisi aikaihmisen kirjoituksia. Näin kypsää tekstiä ei odottaisi vielä 15-vuotiaaltakaan. Frank oli selvästi hyvä kirjoittaja ja hän haaveilikin toimittajan ja kirjailijan työstä. Näistä aikuisuuden haaveista oli kuristavaa lukea, kun tiesi etukäteen, miten huonosti perheelle kävi: vain isä jäi henkiin keskitysleiriltä.

Frankin päiväkirja ei ole pelkästään kohtalon takia nostettu valokeilaan, sillä siinä kudotaan yhteen arkipäivän sotakokemuksia. Myös juutalaiskysymystä käsitellään, kuten tuosta sitaatistakin käy ilmi. On niin kauhean traagista, ettei Frank saanut elää ja toteuttaa unelmiaan. Hänestä olisi varmasti tullut vielä kirjailija.

Suosittelen! Kyllähän tämä kirja kuuluu jo oikeastaan yleissivistykseen. Se on sitä paitsi hyvin sujuva luettava.

Kommentit

Mai Laakso sanoi…
Anna Frankin päiväkirja on klassikko. Postasin tänä vuonna siitä tehdystä sarjakuvakirjasta. Aihepiiri on todella surullinen ja koskettava.
Takkutukka sanoi…
Tärkeä ajankuva ja hyvä esillenosto! Olen samaa mieltä siitä, että tämä kuuluisi kaikkien lukea, jottei koskaan enää...
Luin teoksen suunnilleen Frankin ikäisenä, ja muistan elävästi, kuinka nessuja kului.
Anki sanoi…
Varmasti on sen ikäisenä ollut ravisuttava kokemus! Onneksi tämä päiväkirja on julkaistu.
Pearl Clover sanoi…
Mikä sattuma, olen juuri lukemassa tätä saksaksi! Luin tämän edellisen kerran juuri 13-14-vuotiaana. Annen kirjoitustyyli on tosiaan todella kypsä ja hän kuvailee elämää niin tarkasti ja eloisasti, etten itse ikinä osaisi. Huomasin itsekin, että hänen kirjoitustyylinsä ja elämänkatsomuksensa muuttuu nopeasti pian salaiseen siipeen muutettua ja uudelleen toisen vuoden aikana. Aina välillä muistuu mieleen, etteivät Annen haaveet ikinä toteutuneet... Margotkin muuten kirjoitti päiväkirjaa, mutta sitä ei ikinä löytynyt...
Minäkin luin tämän keväämmällä. Ymmärrän kyllä, että kirja on tärkeä ja myös yleisesti melko pidetty. Minä vain pidin sitä välillä jopa vähän pitkäveteisenä. En toki odottanutkaan mitään jännitysromaanin kaltaista vauhtia ja kerrontaa. Mutta joku tässä vain tökki niin, että minulle kirja ei osoittautunutkaan mitenkään elämää suuremmaksi teokseksi :(
Anki sanoi…
Pearl Cover: En minäkään varmaan osaisi kuvata asioita tuolla lailla!
Miljatski: Vähänhän se oli välillä yksitoikkoinen. Nyt luen Kyllikki Villan Kenttälotan kirjeitä, ja se on vielä puuduttavampaa... :D

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mila Teräs - Amiraali

Kirjabloggaajien klassikkohaaste 18 (31.1.2024) Ilmoittautuminen!

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 18: KOONTI