Anni Swan - Kootut kertomukset II - Iris rukka

 

"- Onko sinun pakko kertoa kaikki, mikä on totta! puhkesi Ester kiivaasti sanomaan. - Me ja meidän seurapiirimme emme halua kuulla juttuja renkituvasta ja karjapihasta. Semmoinen ei kuulu hienoon käytöstapaan, se on sivistymätöntä. Mitä mahtoivatkaan kenraali ja kenraalitar ajatella meistä, joilla on sellainen serkku!"

Anni Swanin Iris rukka kertoo nuoren Iris Klewen tarinan. Iris on puoliorpo, heitteillä oleva lapsi, joka lähetetään kodistaan Helsinkiin serkkujensa luo opiskelemaan. Saaristolaiselämään tottuneelle tytölle hienosteleva Heinosten perhe on varsinainen koettelemus, hän kun on varsinainen luonnonlapsi. Genrelle uskollisesti lopussa kuitenkin kiitos seisoo.

Olipas viehättävä lukukokemus! Kirja on alun perin vuodelta 1916 ja kieli oli ihanan entisaikaista. En ole aiemmin lukenut Swania, vaikka vanhat tyttökirjat ovatkin heikko kohtani. Nyt on sekin puute korjattu.

Iris oli kirjan mittaan tosiaan aika rukka. Ajan tavan mukaan erityisesti tytöiltä odotetaan kilttiä ja moitteetonta käytöstä, mikä ei huolimattomalta ja kujeisiin taipuvaiselta tytöltä millään onnistu. Nykypäivään peilaten romaanin maailma tuntui varsin ankaralta. Heinoset eivät olleet mitenkään ihastuttavia, sillä heiltä puuttuu varakkuudesta huolimatta sydämen sivistys. Minun kävi Iristä monta kertaa sääliksi.

Hurjalta tuntui myös, miten eri tavalla Iristä kohdeltiin, koska hän oli eräänlainen ottolapsi. Iris on melkein koko perheen silmätikku ja joutuu auttamaan askareissa palvelijaa. Sellainen eriarvoisuus pani ihan suututtamaan.

Suosittelen ehdottomasti! Vaikka kirja onkin virallisesti lasten/nuortenkirja, voi aikuinenkin sen hyvin lukea.